Sterilisaation kummallinen ikäraja

Olen pitemmän aikaa lueskellut sterilisaation saamisen ehdoista Suomessa. Sterilisaationhan saa lain mukaan henkilö, jos jokin seuraavista ehdoista täyttyy hänen kohdallaan:

1) kun hän on synnyttänyt kolme lasta tahi hänellä on yksin tai aviopuolisonsa kanssa yhteensä kolme alaikäistä lasta;
2) kun hän on täyttänyt kolmekymmentä vuotta;
3) kun raskaus vaarantaisi hänen henkensä tai terveytensä;
4) kun hänen mahdollisuutensa muulla tavoin ehkäistä raskaus ovat epätavallisen huonot;
5) kun on syytä otaksua, että hänen jälkeläisillään olisi tai heille kehittyisi vaikea sairaus tai ruumiinvika;
6) kun hänen sairautensa tai muu siihen verrattava syy vakavasti rajoittaa hänen kykyään hoitaa lapsia; tai
7) kun henkilö pysyvästi kokee kuuluvansa vastakkaiseen sukupuoleen ja elää tämän sukupuolen mukaisessa roolissa.

Lapseton henkilö siis saa sterilisaation vasta 30-vuotiaana. Miksi?

Perusteluna käytetään usein sitä, että nuorena steriloitu helposti katuisi ratkaisuaan myöhemmin ja näin ollen hakeutuisi sterilisaation purkuun. Tapahtuuko näin useinkin? Asiasta on olemassa tutkimus, josta käy ilmi, että huomattava osa naisista katuu nuorena tehtyä sterilisaatiotaan... jos heillä oli jo sterilisaatiota tehtäessä pieniä lapsia. Sen sijaan lapsettomina steriloidut naiset eivät kadu toimenpidettään juuri sen enempää, tehtiin se heidän ollessaan yli tai alle 30-vuotiaita. Lakihan on siis ihan nurinkurinen! Lainsäätäjä on ehkä kuvitellut, että kolmen lapsen saaminen jotenkin mystisesti tekee ihmisestä kypsän päättämään lisääntymiskyvyttömyydestään. Asia ei näytä olevan lainkaan näin, vaan ihminen mieluusti tekee sitä mihin on tottunut: lapsia hankkinut haluaa hankkia niitä lisääkin, lapsettomuuden valinnut taas haluaa pysyäkin lapsettomana. Vaikka sterilisaatiota kadutaan harvoin ja purkuun hakeudutaan vielä harvemmin, vaikuttaa tämä katumismantra silti olevan ylitsepääsemätön este nykyaikaistaa 40 vuotta vanhaa lakia.

Sen sijaan, että lainsäätäjä tutustuisi tarkemmin tutkimustuloksiin, näyttää paremminkin siltä, että sterilisaation ehdoilla halutaan ohjata ihmisiä kohti normikäyttäytymistä. Lainsäätäjä ei ehkä tykkää lapsettomista naisista eikä 5 lapsen äideistä, kuten ei myöskään teiniäideistä tai yli 40-vuotiaista äideistä (aborttiin liittyvät ikärajat). Ja koska sukupuolenkorjauksen yhteydessä sterilisaatio on pakollinen, kertoo se lainsäätäjän suorastaan hysteerisestä pelosta transsukupuolisten lisääntymiskykyä kohtaan. Miksi sosiaaliselta ja juridiselta statukseltaan mies, mutta naisen lisääntymiselimet omaava henkilö ei saisi tulla raskaaksi ja synnyttää lasta, jos tästä ei ole terveydellisiä haittoja kenellekään? Sukupuolensa voi korjata ja siinä yhteydessä steriloida itsensä jo 18-vuotiaana. Sukupuolenkorjaus kuitenkin on toimenpiteenä paljonkin radikaalimpi kuin pelkkä sterilisaatio.

Sterilisaation 30 vuoden ikäraja sotii vahvasti sitä periaatetta vastaan, että täysi-ikäisellä henkilöllä on päätösvalta omaan kehoonsa. Jos vasta 30-vuotias on kyllin kypsä tekemään päätöksen lisääntymiskyvyttömyydestään, niin miksi 25-vuotiaalla on oikeus adoptoida lapsi? Miksi lapsen voi biologisesti hankkia alaikäisenäkin, ja saada halutessaan abortin? 18-vuotias saa ajokortin, voi ostaa ja käyttää alkoholia ja tupakkaa, tatuoida ihoaan ja ottaa lävistyksiä. Mutta samanikäinen henkilö, jonka identiteettiin vapaaehtoinen lapsettomuus vahvasti kuuluu, joutuu odottamaan vielä 12 vuotta, peläten ehkä pahinta. Jos sterilisaatioiden purkuleikkaukset tulisivat yhteiskunnalle hurjan kalliiksi, niin asiaan on helppo ratkaisu: jokainen maksakoon ne itse ja käyttäköön yksityisiä lääkäripalveluita. Kaikki olisivat tilanteeseen tyytyväisiä.

Kevät 2010

Päivämäärät, jotka pitää ehdottomasti muistaa ;)

• 23.2. Espanjan toisen kurssin koe
• 5.-14.3. Matkalla jossain tuolla kaukana!
• 26.3. Käytettävyys-kurssin tentti
• 16.4. YAMK ennakkotehtävän ja hakemuksen palautus (viimeistään)
• 22.4. Tietoturvallisuus-kurssin tentti
• 25.5. Euroviisujen 1. semifinaali
• 27.5. Euroviisujen 2. semifinaali
• 28.5. YAMK pääsykoe
• 29.5. Euroviisujen finaali
• 3.6. Espanjan kolmannen kurssin koe

The ABBA books I still don't have

Although I currently own 22 books about the super pop group ABBA (well, one of them is actually the book about Agnetha), there are still a number of interesting books I haven't yet bought. These are the ABBA books I seriously consider buying:

Fotografien / Photographs 1974 - 1980
Wolfgang "Bubi" Heilemann (2004)

ABBA: unplugged
Karl French (2004)

A Tribute To Frida
Philippe Elan & Jean-Marie Potiez (2006)

The Little Book of ABBA (aka ABBA & MAMMA MIA)
Claire Welch (2008)

ABBA in America - A pictorial travelogue
Leif Schulman & Charles Hammarsten (to be published in 2010, very soon in fact)

ABBA Guide to Stockholm
Sara Russell (to be published on the 1st of April 2010)

Ah. I love to have pop books on my bookshelf. The problem is, my following purchase will have to be a new bookshelf. There's not enough room for all these gems anymore!