Tarvitsemme uudissanan vapaaehtoiselle lapsettomuudelle

Vapaaehtoisesti lapsettomien keskuudessa nousee silloin tällöin esiin harmistuminen siitä, että suomen kielessä joudumme määrittelemään itsemme negaation kautta. Englannin kielen childfree ja ruotsin kielen barnfri ovat astetta parempia sanoja, koska ne kuvaavat vapautta ei-toivotusta asiasta. Niissäkin määrittely tehdään kuitenkin lapsi-määritteen kautta. Suomen kielen sana lapseton on kovin surumielisesti latautunut, eikä eteen lisätty tarkenne "vapaaehtoisesti" tunnu täysin poistavan tätä merkitystä. Joskus tuntuu ikään kuin haluaisimme sanoa olevamme ihan vain vapaaehtoisesti iloisia periaatteessa kovin surullisesta asiasta, ja näinhän asia ei ole!

Mistä siis saisimme positiivisen sanan kuvaamaan sitä, mitä olemme ja millaiseksi itsemme koemme? Onko meillä tällaisista sanoista esimerkkejä? Sana "terve" kuvaa osuvasti henkilöä, joka ei kärsi sairaudesta. "Rikas" tai "vauras" kuvaa henkilöä, joka ei kärsi köyhyydestä. "Vapaa" itsessään kuvaa henkilöä, joka ei ole orja eikä vanki, kirjaimellisesti tai kuvaannollisesti. Vapaaehtoisesta lapsettomuudesta muodostettu vela on lyhenne, joka ei kuitenkaan ole kovin tunnettu, eikä ainakaan toistaiseksi oikea sana (Kielitoimiston sanakirjan mukaan). Vela myös taipuu monissa sijamuodoissa täsmälleen samoin kuin sana velka, mikä voi aiheuttaa hämmennystä. Olemme kuitenkin luoneet jo uutta kieltä ottamalla tämän lyhenteen käyttöön.

Mielenkiintoista sinänsä, että "äiti", "isä" ja "vanhempi" kuvaavat henkilöä, jolla on lapsia, mutta lapsettomalle (mistä syystä hyvänsä lapsettomalle) ei ole koskaan kehittynyt omaa sanaansa... ei ehkä juuri mihinkään kieleen? Sen sijaan seksiä harrastamattomalle on oma sanansa: neitsyt. Onhan tämä erikoista, koska lapsettomia on kuitenkin selvästi suurempi määrä kuin neitsyitä. Puhuttakaan siitä, että yksi tai useampikin seksikerta on kaikkea muuta kuin big deal verrattuna siihen, että on loppuelämänsä jonkun äiti tai isä.

Kiva saada äänensä kuuluviin! Haastateltavana vapaaehtoista lapsettomuutta käsittelevissä projekteissa

Olen päässyt jo useampaan otteeseen haastateltavaksi projekteihin, jotka liittyvät vapaaehtoiseen lapsettomuuteen.

Sosiaali- ja kulttuuriantropologian opiskelija Sofia Vakkila Helsingin yliopistosta haastatteli minua 21.10.2014 pro gradu -tutkielmaansa varten. Työ julkaistiin vuonna 2016 nimellä Syntynyt lapsettomaksi. Vapaaehtoinen lapsettomuus luonnollisena valintana. (Sofia Rantaniemi)

Lähetin 9.3.2017 kirjoitukseni Nina Väkeväisen pro gradu -työn kirjoituspyyntöön. Gradu julkaistiin vuonna 2019 nimellä Lapseton mieli, lapseton ruumis : tutkielma vapaaehtoisen lapsettomuuden ja sterilisaation kokemuksista (Jyväskylän yliopisto). 

Freelance-toimittaja Heini Maksimainen haastatteli minua 3.4.2017 vapaaehtoista lapsettomuutta käsittelevään kirjaprojektiinsa. Tapasimme uusintahaastattelun merkeissä vielä 8.11.2017. Kirja ilmestyi 28.3.2019 nimellä Vauvattomuusbuumi. 

Linda Nyman on mukana tekemässä dokumenttielokuvaa vapaaehtoisesta lapsettomuudesta. Kyseessä on lopputyö pohjoisitalialaisesta Zelig-dokumenttielokuvakoulusta. Linda haastatteli minua elokuvaprojektia varten 18.8.2018. Elokuvan nimeksi tuli No kids for me, thank you, ja se saa ensi-iltansa milanolaisella Visioni dal Mondo, Immagini dalla Realtà -elokuvafestivaalilla 13.9.2019. Elokuva oli mukana myös CULTUREELS etnografisella elokuvafestivaalilla 12.-18.4.2021. 

Ylen uutisiin suunnitellaan "tiedepainotteista sarjaa, jossa kurkotettaisiin vähän tulevaisuuteen ja katsottaisiin, mitkä asiat vaikuttavat isosti arkeemme tulevaisuudessa." Sarjaa varten työryhmä (mm. Tuomo Björksten) tekee pilotin, jonka aiheena on lisääntyminen. Pilotin perusteella Yle uutisten johtoryhmä päättää sarjan kohtalosta. Mikäli sarja ei toteudu, tehdään aiheesta uutisjuttu. Olin haastateltavana Ylen Mediatalolla 20.9.2018. Asian parissa työskentelevä toimittaja Tuomo Björksten kirjoitti 12.12.2018: 

Iloisia uutisia. Jennin tulevaisuus -konsepti sai marraskuun loppupuolella myönteisen tuotantopäätöksen Ylen uutistoiminnan johdolta. Olitte loistavia haastateltavia.
Neuvottelemme alkuvuodesta budjetista ja tarkennamme konseptia. Lopulliset sisällöt julkaistaan jossain vaiheessa ensi vuonna, mutta aikataulu on vielä auki. Olen taas uudestaan yhteydessä, kun tiedän, milloin haastattelunne näkee päivänvalon.

City-lehti teki jutun vapaaehtoisesta lapsettomuudesta. Kävin toimittaja Riikka Möhkölän haastateltavana 3.12.2018, ja juttu julkaistiin 26.2.2019 otsikolla Vapaaehtoinen lapsettomuus - "liian usein naisen elämänkaari esitetään siten, että siihen kuuluu perheen perustaminen ja lasten hankinta". Alla juttuun liitetty video:

Henna Terna haastatteli minua pro gradu -tutkielmaansa varten 12.10.2019 aiheena vapaaehtoisesti lapsettomien arki ja hyvinvointi. "Teen pro gradu -tutkielmani vapaaehtoisesti lapsettomien arjesta ja heidän hyvinvoinnista. Tutkimukseni on kotitaloustieteellinen ja haastatteluiden teemat liikkuvat kotitalouden toiminnassa, kotitalouden vuorovaikutuksessa sekä arjen ja elämänhallinnassa. En ole niinkään kiinnostunut syistä, jotka ovat vaikuttaneet lapsettomuuteen. Pääasiallinen kiinnostuksen kohteeni on lapsettomien arjessa." Tutkielma julkaistaan todennäköisesti keväällä tai kesällä 2020.

Johanna Kärmeniemi haastatteli minua pro gradu -tutkielmaansa varten 24.1.2020. "Olen sosiologian maisterivaiheen opiskelija Itä-Suomen yliopistosta Kuopion kampukselta. Kirjoitan Pro Gradu- tutkielmaa, jonka aiheena on vapaaehtoinen lapsettomuus. Olen kiinnostunut vapaaehtoisen lapsettomuuden taustalla olevista syistä. Tutkielman haastattelututkimus toteutetaan yksilöhaastatteluina."

Tämän takia sterilisaation ikärajaa tulisi laskea

Suomen steriloimislakia on muutettu viimeksi vuonna 1985. Siitä on nyt aikaa 28 vuotta. Ja sen kyllä huomaa.

Ainakin kaksi järjestöä Suomessa on vaatinut sterilisaation ikärajan laskemista 25 vuoteen: ViNO sekä Vapaaehtoisesti Lapsettomat ry, joka on tehnyt asiasta adressin allekirjoitettavaksi. Myös Avoimeen ministeriöön on jätetty aiheesta idealuonnos, jota voi halutessaan kannattaa ja kommentoida. Ehdotuksen perusteella ikärajan laskeminen 30:stä 25:een olisi maltillinen ja ongelmitta toteutettavissa oleva muutos, joka parantaisi monen ihmisen elämänlaatua. Sterilisaation 30 vuoden ikäraja on korkein itsemääräämisoikeutta koskeva alaikäraja Suomessa. Ikärajaa voidaan pitää kohtuuttoman korkeana verrattuna moniin muihin oikeuksiin.

Koska aihe kiinnostaa itseäni kovasti, olen etsinyt lakimuutoksen tueksi perusteluita. Osa näistä perusteluista on jo saanut näkyvyyttä eduskunnassa asti, kun aiheesta on tehty kirjallinen kysymys. Esitän tässä vielä tarkempia perusteluita.

Mitä perusteluita voidaan esittää sterilisaation ikärajan laskemiseksi 18 vuoteen?

• Biologiselle vanhemmuudelle ei ole alaikärajaa. Lapsen vanhempana toimiminen vaatii kuitenkin suurta kypsyyttä ja harkintaa enemmän kuin lapsettomana pysyminen.
• Avioliiton voi solmia 18-vuotiaana. Avioliiton yhtenä tarkoituksena pidetään perheen perustamista. Yhteiskunta siis tunnustaa jo 18-vuotiaat kypsiksi virallistamaan parisuhteen ja perustamaan perheen.
• Abortilla ei ole alaikärajaa. Alle 17-vuotias saa abortin pelkästään ikänsä perusteella, ja käytännössä abortin saa Suomessa aina halutessaan sosiaalisilla syillä. Jokainen voi siis raskaana ollessaan päättää, että ei halua jatkaa raskautta, mutta ei voi halutessaan pysyvästi ennaltaehkäistä raskaaksi tulemistaan milloin tahansa täysi-ikäisenä.
• Hedelmöityshoidoilla ei ole alaikärajaa. Yhteiskunta siis tukee hyvinkin nuorten ihmisten vanhemmiksi tuloa lain turvin. Lapsettomuutta ja lisääntymiskyvyttömyyttä tavoittelevia ei sen sijaan tueta yhtäläisesti. (Väestöliitto: "Hedelmöityshoitolaki, kunnallinen kiireettömän hoidon kriteerit tai kela eivät määrittele alaikärajaa hedelmöityshoidoille. Hoitopäätöksen tekee lääkäri lääketieteellisillä perusteilla." 30.1.2013)

Entä mitä perusteluita voidaan esittää ikärajan laskemiseksi 25 vuoteen?

• Perheen ulkopuolisen adoption ikäraja on 25 vuotta.
• Muissa Pohjoismaissa (Ruotsi, Norja, Tanska) sterilisaation ikäraja on 25 vuotta. Ruotsissa tämä ikäraja koskee kaikkia muita paitsi uutta sukupuoltaan vahvistavia transsukupuolisia, joille sterilisaation ikäraja on 18 vuotta.
• 25 vuoden ikärajalla olisi todennäköisesti suuremmat mahdollisuudet mennä lakina läpi kuin 18 vuoden ikärajalla.
• Olen kuullut varmistamattomana tietona, että EU-lainsäädännössä olisi sterilisaatiolle 25 vuoden ikäraja. Olisiko jollakulla tästä tarkempaa tietoa?

Sterilisaation hakijat eivät ole yhdenvertaisessa asemassa

Steriloimislain ongelmana on se, että se asettaa ihmiset eriarvoiseen asemaan, mikä on perustuslain yhdenvertaisuuden kannalta ongelmallista.

• Lasten lukumäärä: Steriloimislain ehtojen mukaisesti henkilö, jolla on kolme alaikäistä lasta tai joka on synnyttänyt kolme lasta, voi saada sterilisaation omasta pyynnöstään jo 18-vuotiaana. Ehto on mielivaltainen ja syrjii niitä henkilöitä, joilla on vähemmän kuin 3 lasta tai synnytystä.
• Sukupuoli: Nainen voi saada sterilisaation, jos hän on synnyttänyt kolme lasta. Lasten ei kuitenkaan tarvitse olla elossa, eikä naisen tarvitse olla heidän juridinen vanhempansa. Mies ei sen sijaan voi saada sterilisaatiota, jos hänellä on joskus ollut kolme lasta, vaan lasten tulee olla elossa ja miehen tulee olla näiden juridinen isä.
• Siviilisääty: Steriloimislain ensimmäisen ehdon mukaan henkilö on oikeutettu sterilisaatioon, mikäli ”hänellä on yksin tai aviopuolisonsa kanssa yhteensä kolme alaikäistä lasta”. THL:n ja Valviran ohjeistuksen mukaisesti lapsilukuun lasketaan mukaan myös aviopuolison tai rekisteröidyn puolison alaikäiset (alle 18-vuotiaat) lapset. Ehto rajaa ulkopuolelle avoliitossa elävät.
• Sukupuolinen identiteetti: Sukupuolenkorjauksen yhteydessä henkilön on mahdollista saada sterilisaatio jo 18-vuotiaana. Sterilisaatio on valitettavasti myös uuden juridisesti vahvistettavan sukupuolen ehto. Ruotsissa, jossa sterilisaation ikäraja on 25 vuotta, on nostettu esiin sama ongelma. YK:n ihmisoikeuskomitea on ottanut kantaa asiaan ja näkee, että sterilisaation erilaiset vaatimukset, kuten lasten lukumäärä tai tietty ikä, voivat olla ristiriidassa ihmisoikeuksien kanssa. Suomen lain mukaan ihminen nähdään riittävän kypsäksi viemään läpi sukupuolenkorjaus 18-vuotiaana, mutta sterilisaatio usein vasta 30-vuotiaana. Laissa on tältä osin räikeä ristiriita.

Milloin ihminen on kypsä sterilisaatioon?

Steriloimislain uudistamista pohti 1970- ja 80-lukujen taitteessa sukupuolikasvatustyöryhmä. Työryhmän mietinnössä on tuotu esiin niitä syitä, joiden perusteella sterilisaation ikäraja asetettiin 30 vuoteen vuonna 1985. Työryhmän mietinnön mukaan, jos henkilöllä on huollettavanaan kolme alaikäistä lasta tai jos hän on täyttänyt 30 vuotta "henkilön elämänolosuhteet yleensä ovat vakiintuneet ja hän on kypsä harkitsemaan itsenäisesti perheensä muodostukseen liittyviä kysymyksiä ja siten päättämään harkitusti myös steriloimisestaan". Mihin työryhmän esittämä henkilön kypsyys perustuu, ei käy mietinnöstä ilmi. Miksi juuri kolmen lapsen vanhempana oleminen automaattisesti kypsyttää henkilön riittävästi myös sterilisaatioon? Miksi henkilö olisi vasta 30-vuotiaana kypsä päättämään steriloimisestaan, mutta on mahdollisesti ollut jo monia vuosia aiemmin kypsä päättämään lasten hankinnasta? Koska kypsyys ei ole juridinen termi, tulisi lainsäädäntötyössä käytetyn kypsyysmääritelmän perustua esim. tutkimuksiin. Näin ei kuitenkaan näytä olleen.

Sterilisaatiota mainostetaan usein sopivana ehkäisymenetelmänä silloin, ”kun lapsiluku on täysi”. Kaikki eivät voi kuitenkaan saada sterilisaatiota halutessaan, vaikka kokisivat saavuttaneensa halutun lapsilukunsa silloin, kun se on 0, 1 tai 2 lasta. Näin ollen voidaan nähdä, että Suomessa on jo 18 vuoden ikäraja sterilisaatioon, paitsi terveille, omassa sukupuolessaan viihtyville 0-2 lasten vanhemmille.

Tasa-arvoa tulisi parantaa kohentamalla heikommassa asemassa olevien oikeuksia. Sterilisaation 18 vuoden ikäraja paitsi selkeyttäisi lakia, myös asettaisi kaikki henkilöt yhdenvertaiseen asemaan. Täysi-ikäisyys nimensäkin mukaisesti tarkoittaa sitä, että henkilö on kypsä päättämään itse omista asioistaan. Jos sterilisaation yleiseksi ikärajaksi asetettaisiin 25 vuotta, tulisi tämän saman ikärajan koskea tietysti kaikkia, mukaan lukien sukupuolenkorjaukseen hakeutuvia. Tämä kuitenkin tarkoittaisi selkeää huononnusta niille, jotka jo nykyisin voivat saada sterilisaation 18-vuotiaasta lähtien. Transsukupuoliset, kolmen lapsen vanhemmat tai ehkäisyongelmista kärsivät eivät saisi sterilisaatiota alle 25-vuotiaina. Jos taas ikäraja vain yhtenä lain ehdoista laskettaisiin 30 vuodesta 25 vuoteen, säilyisi 18 vuoden ikäraja edelleen yllä mainittujen ryhmien oikeutena. Silloin olisi kyseessä selvästi edelleen yhdenvertaisuusongelma - juuri sellainen, josta laissa tulisi pyrkiä pääsemään irti.

Milloin sterilisaatiota kadutaan?

Sterilisaatioiän laskemista halutaan usein vastustaa sillä perusteella, että toimenpidettä kaduttaisiin enemmän, kun se olisi mahdollista tehdä nuorempana. Nuorena steriloidut toki katuvat päätöstään useammin, mutta kuinka paljon ikä yksittäisenä tekijänä tosiaan vaikuttaa katumisriskiin, jos muut tekijät vakioitaisiin? Tästä ei ole olemassa suoraa tutkimusta, mutta hahmottelin ongelmaa joidenkin löytämieni tutkimusten perusteella.

Lähteinä on käytetty seuraavia tutkimuksia:
Regret among 547 Danish sterilized women
Regret after female sterilization. Review of the literature with a description of groups at risk
Profile of Danish women undergoing reversal of sterilization, 1978-1983
A comparison of definable traits in women requesting reversal of sterilization and women satisfied with sterilization
Female sterilization: can the woman who will seek reversal be identified prospectively?
Requesting information about and obtaining reversal after tubal sterilization: findings from the U.S. Collaborative Review of Sterilization
Poststerilization Regret: Findings From the United States Collaborative Review of Sterilization
Who asks for vasectomy reversal and why?


  Sterilisaation katuminen tai sterilisaation purkuun hakeutuminen on tutkimusten mukaan yleisintä seuraavissa tilanteissa (naisilla):

Parisuhteeseen liittyvät syyt

• sterilisaatiohetkellä avio-ongelmia (12,5 % katui), avio-ongelmat sterilisaation syynä
• päätöstä sterilisaatiosta ei tehty yhdessä puolison kanssa, puolison tuen puute
• alhainen avioitumisikä
• siviilisäädyn muutokset tai uusi partneri sterilisaation jälkeen

Lapsiin liittyvät syyt

• sterilisaatiohetkellä alle 1-vuotias lapsi (14,7 % katui)
• keskimääräistä enemmän lapsia
• keskimääräistä nuorempi ensisynnytysikä

Psykososiaaliset ja sosioekonomiset syyt

• sosiaalisten ryhmien ulkopuolella oleminen (17,0 %)
• ei ansiotyössä (10,0 %)
• psykiatrisia ongelmia ennen sterilisaatiota (25 prosentilla katujista)
• epävakaa psykososiaalinen asema: avio-ongelmia, yksinhuoltajuutta, ei-toivottuja raskauksia, huoltajuuden menettämistä ym.
• keskimääräistä huomattavasti alhaisempi koulutustaso, alempi sosioekonominen luokka

Sterilisaation toteuttamiseen liittyvät syyt

• katujat oli steriloitu nopeasti (keskim. 1 kk) pyyntönsä jälkeen verrattuna ei-katujiin (3 kk)
• tehty sterilisaatio samanaikaisesti toisen kirurgisen operaation kanssa (16,1 % katui)

Halu saada lapsi uudessa parisuhteessa oli suurin syy (90 %) purkuun hakeutumiselle.
Yksi prosentti steriloiduista naisista pyysi toimenpiteen purkua.

Lapsettomana steriloiduilla alle 30-vuotiailla naisilla katuminen on harvinaisempaa kuin synnyttäneillä. Lapsettomilla nuori ikä ei ole katumisen riskitekijä.

Eli...

Ehdottaisin siis joitakin parannuksia steriloimiskäytäntöihin ja esitutkimuksiin. Psykososiaalinen tilanne ja parisuhdetilanne voitaisiin kartoittaa tarkemmin, sterilisaatiolla olisi pakollinen pidempi harkinta-aika (vähintään 6 kk), nuorimman lapsen ikä tulisi olla vähintään 1 vuosi ja sterilointi tulisi suorittaa erillisenä toimenpiteenään.

Toteanpa vain, että mielestäni valtion ja lainsäädännön ei pitäisi holhota aikuisia ihmisiä. Ihmiset kun nyt saattavat muuttaa mieltänsä, ja voivat tehdä sen myös 30 vuotta täytettyään. Lainsäädännön ei tarvitse yrittää suojella ihmisiä joltakin mahdolliselta, kuvitteelliselta tulevaisuuden harmilta, koska paljon suurempi harmi voi olla läsnä tässä ja nyt: sterilisaatiota ei saa "alaikäisenä", vaikka olisi valmis maksamaan ja käymään läpi millaiset testit hyvänsä. Ainoat keinot alle 30-vuotiaalle ovat nykyään hankkia kolme lasta, mennä naimisiin kolmen lapsen vanhemman kanssa, muuttaa vakituisesti Ruotsiin tai hankkia todistus vakavasta psyykkisestä häiriöstä. Turhan kohtuutonta minusta.

Lopuksi vielä pikku vinkki niille, jotka haluavat hakeutua sterilisaatioon, mutta joilla on vaikeuksia saada lähetettä nykylainsäädännön puitteissa (!). Jos lääkäri kieltäytyy kirjoittamasta sterilisaatioon lähetettä, vaikka ehdot täyttyvät, niin lääkäri rikkoo lakia. Kannattaa lähetettä pyytämään mennessä tulostaa lakiteksti mukaan, perehtyä siihen, ja ilmoittaa lääkärille tietävänsä, että steriin on itsellä täysi oikeus. Lääkärin edelleen kieltäytyessä kannattaa kysyä hänen esimiehensä sekä potilasasiamiehen nimi. Esimies on se taho, jolle asiasta tulee ensimmäisenä valittaa. Jos tämä ei tuota tulosta, niin sitten valitetaan potilasasiamiehelle. Tai vaikka molemmille samaan aikaan. Kolmas paikka, johon voi näiden jälkeen olla yhteydessä, jos tulosta ei tapahdu, on paikallinen aluehallintovirasto. Yleensä kyllä jo pelkkä esimiehelle valittaminen auttaa saamaan lääkärin ruotuun ja kirjoittamaan lähetteen. Tämä on mielestäni parempi vaihtoehto kuin toiselle lääkärille meneminen, koska näin voidaan niskuroivia lääkäreitä opettaa toimimaan lain mukaisesti.

Eri toimenpiteet – eri ikärajat?

Aftonbladet julkaisi 15.5.2007 artikkelin Ruotsin sterilisaatioikärajan ongelmallisuudesta. Ruotsissahan ikäraja on 25, kun se Suomessa on 30. Olisiko meilläkin aika nostaa sama epäkohta esille, kun aihetta siihen on vielä enemmän?

Tässä suomennos koko Aftonbladetin artikkelista.

Eri toimenpiteet – eri ikärajat

25 sterilointiin – mutta vain 18 sukupuolenkorjaukseen

Alaikäraja steriloinnille on 25 vuotta, samanaikaisesti kun esimerkiksi sukupuolenkorjaus voidaan tehdä 18-vuotiaana.

Kun täytät 18 vuotta, saat oikeuden päättää lähes kaikesta itse. Voit äänestää ja liittyä armeijaan, tehdä sopimuksia ja tulla pääministeriksi, sekä tehdä päätöksiä leikkauksista ja lääketieteellisestä käsittelystä.

On kuitenkin yksi poikkeus, jossa oikeutta päättää omasta ruumiistaan on odotettava. Saadakseen sterilisaation on sekä naisten että miesten oltava 25-vuotiaita.

Lain esitöiden mukaan tietoisen sterilisaatiopäätöksen tekeminen vaatii tietyn henkisen, emotionaalisen ja seksuaalisen kypsyyden. Voidakseen viedä läpi sukupuolenkorjauksen – joka sisältää myös steriloinnin – nähdään henkilö kuitenkin riittävän kypsäksi hänen täytettyään 18 vuotta.

Ongelmallista

Anna Kaldal on oikeustieteen tutkija Tukholman yliopistosta. Hän huomauttaa, että kypsyys ei ole juridinen käsite, mutta ero käytössä kuitenkin osoittaa lain tiettyä epäjohdonmukaisuutta.

- On ongelmallista, että niin läheisille oikeudellisille alueille, kuin sukupuolenkorjaus ja sterilisaatio, on eri ikärajat. Tutkimukset sterilisaatiota varten ovat lyhyemmät kuin sukupuolenkorjausta varten, minkä pitäisi tarkoittaa, että sterilointi nähdään yksinkertaisempana toimenpiteenä. Siksi on kummallista, että ikäraja on korkeampi, hän sanoo.
- Lakeja ei laadittu samanaikaisesti, ja luultavasti eri arviointien taustalla on muita arvostuksia – moraalisia, taloudellisia ja poliittisia.

Vapaaehtoisesta lapsettomuudesta ei keskusteltu

Erika Alm on väitellyt tohtoriksi Göteborgin yliopistossa tutkielmallaan 1960- ja 1970-luvun selvityksistä, jotka johtivat abortti-, sterilointi- ja sukupuolenkorjauslakeihin. Silloin keskustelu käsitteli pääasiassa sen välttämistä, että ihmiset tekisivät päätöksiä, joita he myöhemmin katuisivat.

- Tutkijat puhuivat, että ihmiset eivät olisi "perheenmuodostusiässä", ja lähtivät siitä, että kaikki haluavat lapsia. Mahdollisuudesta, että joku ei lainkaan halua lapsia, ei keskusteltu, hän sanoo.

- Laki on vanhentunut ja se on tarkistettava, ja uskon, että se tapahtuu pian. En voi ajatella mitään muuta, jatkaa Erika Alm.

Tämä on sterilisaatio:
Sterilointi tarkoittaa sitä, että lääketieteellisesti "pysyvästi poistetaan lisääntymiskyky."

Miehen steriloinnissa leikataan tai poltetaan siemenjohtimet, jotta siemensyöksy ei sisällä siittiöitä.

Naisen steriloinnissa poltetaan, leikataan tai sidotaan munanjohtimet, jotta munasolut eivät pääse kohtuun. Tämä tehdään tähystyskirurgialla paikallispuudutuksessa tai nukutuksessa.

Uudemmassa menetelmässä, Essuressa, mennään vaginan kautta ja asetetaan mikroimplantit munanjohtimiin, jossa ne muodostavat munasolujen etenemisen estävän arpikudoksen.

Näin laki toimii:
Steriloimislaki nykymuodossaan tuli voimaan vuonna 1975.

Ruotsin kansalainen tai Ruotsissa vakituisesti asuva voi vaatia sterilisaatiota, ja voi valittaa Sosiaalihallitukselle jos sterilisaatio evätään.

Poikkeus ikärajaan tehdään vakavista lääketieteellisistä tai geneettisistä syistä, tai päätöksellä sukupuolenkorjauksesta nykyisen lainsäädännön mukaan. Silloin ikäraja on 18 vuotta.

Lain mukaan hakijaa on informoitava päätöksen sisällöstä ja seurauksista. Käytännön mukaan päätöksestä on keskusteltava myös kuraattorin kanssa.

YK:n ihmisoikeuskomitea näkee, että sterilisaation erilaiset vaatimukset, kuten lasten lukumäärä tai tietty ikä, voivat olla ristiriidassa ihmisoikeuksien kanssa.

Sterilisaation kummallinen ikäraja

Olen pitemmän aikaa lueskellut sterilisaation saamisen ehdoista Suomessa. Sterilisaationhan saa lain mukaan henkilö, jos jokin seuraavista ehdoista täyttyy hänen kohdallaan:

1) kun hän on synnyttänyt kolme lasta tahi hänellä on yksin tai aviopuolisonsa kanssa yhteensä kolme alaikäistä lasta;
2) kun hän on täyttänyt kolmekymmentä vuotta;
3) kun raskaus vaarantaisi hänen henkensä tai terveytensä;
4) kun hänen mahdollisuutensa muulla tavoin ehkäistä raskaus ovat epätavallisen huonot;
5) kun on syytä otaksua, että hänen jälkeläisillään olisi tai heille kehittyisi vaikea sairaus tai ruumiinvika;
6) kun hänen sairautensa tai muu siihen verrattava syy vakavasti rajoittaa hänen kykyään hoitaa lapsia; tai
7) kun henkilö pysyvästi kokee kuuluvansa vastakkaiseen sukupuoleen ja elää tämän sukupuolen mukaisessa roolissa.

Lapseton henkilö siis saa sterilisaation vasta 30-vuotiaana. Miksi?

Perusteluna käytetään usein sitä, että nuorena steriloitu helposti katuisi ratkaisuaan myöhemmin ja näin ollen hakeutuisi sterilisaation purkuun. Tapahtuuko näin useinkin? Asiasta on olemassa tutkimus, josta käy ilmi, että huomattava osa naisista katuu nuorena tehtyä sterilisaatiotaan... jos heillä oli jo sterilisaatiota tehtäessä pieniä lapsia. Sen sijaan lapsettomina steriloidut naiset eivät kadu toimenpidettään juuri sen enempää, tehtiin se heidän ollessaan yli tai alle 30-vuotiaita. Lakihan on siis ihan nurinkurinen! Lainsäätäjä on ehkä kuvitellut, että kolmen lapsen saaminen jotenkin mystisesti tekee ihmisestä kypsän päättämään lisääntymiskyvyttömyydestään. Asia ei näytä olevan lainkaan näin, vaan ihminen mieluusti tekee sitä mihin on tottunut: lapsia hankkinut haluaa hankkia niitä lisääkin, lapsettomuuden valinnut taas haluaa pysyäkin lapsettomana. Vaikka sterilisaatiota kadutaan harvoin ja purkuun hakeudutaan vielä harvemmin, vaikuttaa tämä katumismantra silti olevan ylitsepääsemätön este nykyaikaistaa 40 vuotta vanhaa lakia.

Sen sijaan, että lainsäätäjä tutustuisi tarkemmin tutkimustuloksiin, näyttää paremminkin siltä, että sterilisaation ehdoilla halutaan ohjata ihmisiä kohti normikäyttäytymistä. Lainsäätäjä ei ehkä tykkää lapsettomista naisista eikä 5 lapsen äideistä, kuten ei myöskään teiniäideistä tai yli 40-vuotiaista äideistä (aborttiin liittyvät ikärajat). Ja koska sukupuolenkorjauksen yhteydessä sterilisaatio on pakollinen, kertoo se lainsäätäjän suorastaan hysteerisestä pelosta transsukupuolisten lisääntymiskykyä kohtaan. Miksi sosiaaliselta ja juridiselta statukseltaan mies, mutta naisen lisääntymiselimet omaava henkilö ei saisi tulla raskaaksi ja synnyttää lasta, jos tästä ei ole terveydellisiä haittoja kenellekään? Sukupuolensa voi korjata ja siinä yhteydessä steriloida itsensä jo 18-vuotiaana. Sukupuolenkorjaus kuitenkin on toimenpiteenä paljonkin radikaalimpi kuin pelkkä sterilisaatio.

Sterilisaation 30 vuoden ikäraja sotii vahvasti sitä periaatetta vastaan, että täysi-ikäisellä henkilöllä on päätösvalta omaan kehoonsa. Jos vasta 30-vuotias on kyllin kypsä tekemään päätöksen lisääntymiskyvyttömyydestään, niin miksi 25-vuotiaalla on oikeus adoptoida lapsi? Miksi lapsen voi biologisesti hankkia alaikäisenäkin, ja saada halutessaan abortin? 18-vuotias saa ajokortin, voi ostaa ja käyttää alkoholia ja tupakkaa, tatuoida ihoaan ja ottaa lävistyksiä. Mutta samanikäinen henkilö, jonka identiteettiin vapaaehtoinen lapsettomuus vahvasti kuuluu, joutuu odottamaan vielä 12 vuotta, peläten ehkä pahinta. Jos sterilisaatioiden purkuleikkaukset tulisivat yhteiskunnalle hurjan kalliiksi, niin asiaan on helppo ratkaisu: jokainen maksakoon ne itse ja käyttäköön yksityisiä lääkäripalveluita. Kaikki olisivat tilanteeseen tyytyväisiä.

Kevät 2010

Päivämäärät, jotka pitää ehdottomasti muistaa ;)

• 23.2. Espanjan toisen kurssin koe
• 5.-14.3. Matkalla jossain tuolla kaukana!
• 26.3. Käytettävyys-kurssin tentti
• 16.4. YAMK ennakkotehtävän ja hakemuksen palautus (viimeistään)
• 22.4. Tietoturvallisuus-kurssin tentti
• 25.5. Euroviisujen 1. semifinaali
• 27.5. Euroviisujen 2. semifinaali
• 28.5. YAMK pääsykoe
• 29.5. Euroviisujen finaali
• 3.6. Espanjan kolmannen kurssin koe

The ABBA books I still don't have

Although I currently own 22 books about the super pop group ABBA (well, one of them is actually the book about Agnetha), there are still a number of interesting books I haven't yet bought. These are the ABBA books I seriously consider buying:

Fotografien / Photographs 1974 - 1980
Wolfgang "Bubi" Heilemann (2004)

ABBA: unplugged
Karl French (2004)

A Tribute To Frida
Philippe Elan & Jean-Marie Potiez (2006)

The Little Book of ABBA (aka ABBA & MAMMA MIA)
Claire Welch (2008)

ABBA in America - A pictorial travelogue
Leif Schulman & Charles Hammarsten (to be published in 2010, very soon in fact)

ABBA Guide to Stockholm
Sara Russell (to be published on the 1st of April 2010)

Ah. I love to have pop books on my bookshelf. The problem is, my following purchase will have to be a new bookshelf. There's not enough room for all these gems anymore!