perjantai 10. helmikuuta 2012

Eri toimenpiteet – eri ikärajat?

Aftonbladet julkaisi 15.5.2007 artikkelin Ruotsin sterilisaatioikärajan ongelmallisuudesta. Ruotsissahan ikäraja on 25, kun se Suomessa on 30. Olisiko meilläkin aika nostaa sama epäkohta esille, kun aihetta siihen on vielä enemmän?

Tässä suomennos koko Aftonbladetin artikkelista.



Eri toimenpiteet – eri ikärajat

25 sterilointiin – mutta vain 18 sukupuolenkorjaukseen

Alaikäraja steriloinnille on 25 vuotta, samanaikaisesti kun esimerkiksi sukupuolenkorjaus voidaan tehdä 18-vuotiaana.

Kun täytät 18 vuotta, saat oikeuden päättää lähes kaikesta itse. Voit äänestää ja liittyä armeijaan, tehdä sopimuksia ja tulla pääministeriksi, sekä tehdä päätöksiä leikkauksista ja lääketieteellisestä käsittelystä.

On kuitenkin yksi poikkeus, jossa oikeutta päättää omasta ruumiistaan on odotettava. Saadakseen sterilisaation on sekä naisten että miesten oltava 25-vuotiaita.

Lain esitöiden mukaan tietoisen sterilisaatiopäätöksen tekeminen vaatii tietyn henkisen, emotionaalisen ja seksuaalisen kypsyyden. Voidakseen viedä läpi sukupuolenkorjauksen – joka sisältää myös steriloinnin – nähdään henkilö kuitenkin riittävän kypsäksi hänen täytettyään 18 vuotta.

Ongelmallista

Anna Kaldal on oikeustieteen tutkija Tukholman yliopistosta. Hän huomauttaa, että kypsyys ei ole juridinen käsite, mutta ero käytössä kuitenkin osoittaa lain tiettyä epäjohdonmukaisuutta.

- On ongelmallista, että niin läheisille oikeudellisille alueille, kuin sukupuolenkorjaus ja sterilisaatio, on eri ikärajat. Tutkimukset sterilisaatiota varten ovat lyhyemmät kuin sukupuolenkorjausta varten, minkä pitäisi tarkoittaa, että sterilointi nähdään yksinkertaisempana toimenpiteenä. Siksi on kummallista, että ikäraja on korkeampi, hän sanoo.
- Lakeja ei laadittu samanaikaisesti, ja luultavasti eri arviointien taustalla on muita arvostuksia – moraalisia, taloudellisia ja poliittisia.

Vapaaehtoisesta lapsettomuudesta ei keskusteltu

Erika Alm on väitellyt tohtoriksi Göteborgin yliopistossa tutkielmallaan 1960- ja 1970-luvun selvityksistä, jotka johtivat abortti-, sterilointi- ja sukupuolenkorjauslakeihin. Silloin keskustelu käsitteli pääasiassa sen välttämistä, että ihmiset tekisivät päätöksiä, joita he myöhemmin katuisivat.

- Tutkijat puhuivat, että ihmiset eivät olisi "perheenmuodostusiässä", ja lähtivät siitä, että kaikki haluavat lapsia. Mahdollisuudesta, että joku ei lainkaan halua lapsia, ei keskusteltu, hän sanoo.

- Laki on vanhentunut ja se on tarkistettava, ja uskon, että se tapahtuu pian. En voi ajatella mitään muuta, jatkaa Erika Alm.

Tämä on sterilisaatio:
Sterilointi tarkoittaa sitä, että lääketieteellisesti "pysyvästi poistetaan lisääntymiskyky."

Miehen steriloinnissa leikataan tai poltetaan siemenjohtimet, jotta siemensyöksy ei sisällä siittiöitä.

Naisen steriloinnissa poltetaan, leikataan tai sidotaan munanjohtimet, jotta munasolut eivät pääse kohtuun. Tämä tehdään tähystyskirurgialla paikallispuudutuksessa tai nukutuksessa.

Uudemmassa menetelmässä, Essuressa, mennään vaginan kautta ja asetetaan mikroimplantit munanjohtimiin, jossa ne muodostavat munasolujen etenemisen estävän arpikudoksen.

Näin laki toimii:
Steriloimislaki nykymuodossaan tuli voimaan vuonna 1975.

Ruotsin kansalainen tai Ruotsissa vakituisesti asuva voi vaatia sterilisaatiota, ja voi valittaa Sosiaalihallitukselle jos sterilisaatio evätään.

Poikkeus ikärajaan tehdään vakavista lääketieteellisistä tai geneettisistä syistä, tai päätöksellä sukupuolenkorjauksesta nykyisen lainsäädännön mukaan. Silloin ikäraja on 18 vuotta.

Lain mukaan hakijaa on informoitava päätöksen sisällöstä ja seurauksista. Käytännön mukaan päätöksestä on keskusteltava myös kuraattorin kanssa.

YK:n ihmisoikeuskomitea näkee, että sterilisaation erilaiset vaatimukset, kuten lasten lukumäärä tai tietty ikä, voivat olla ristiriidassa ihmisoikeuksien kanssa.

lauantai 3. huhtikuuta 2010

Sterilisaation kummallinen ikäraja

Olen pitemmän aikaa lueskellut sterilisaation saamisen ehdoista Suomessa. Sterilisaationhan saa lain mukaan henkilö, jos jokin seuraavista ehdoista täyttyy hänen kohdallaan:

1) kun hän on synnyttänyt kolme lasta tahi hänellä on yksin tai aviopuolisonsa kanssa yhteensä kolme alaikäistä lasta;
2) kun hän on täyttänyt kolmekymmentä vuotta;
3) kun raskaus vaarantaisi hänen henkensä tai terveytensä;
4) kun hänen mahdollisuutensa muulla tavoin ehkäistä raskaus ovat epätavallisen huonot;
5) kun on syytä otaksua, että hänen jälkeläisillään olisi tai heille kehittyisi vaikea sairaus tai ruumiinvika;
6) kun hänen sairautensa tai muu siihen verrattava syy vakavasti rajoittaa hänen kykyään hoitaa lapsia; tai
7) kun henkilö pysyvästi kokee kuuluvansa vastakkaiseen sukupuoleen ja elää tämän sukupuolen mukaisessa roolissa.


Lapseton henkilö siis saa sterilisaation vasta 30-vuotiaana. Miksi?

Perusteluna käytetään usein sitä, että nuorena steriloitu helposti katuisi ratkaisuaan myöhemmin ja näin ollen hakeutuisi sterilisaation purkuun. Tapahtuuko näin useinkin? Asiasta on olemassa tutkimus, josta käy ilmi, että huomattava osa naisista katuu nuorena tehtyä sterilisaatiotaan... jos heillä oli jo sterilisaatiota tehtäessä pieniä lapsia. Sen sijaan lapsettomina steriloidut naiset eivät kadu toimenpidettään juuri sen enempää, tehtiin se heidän ollessaan yli tai alle 30-vuotiaita. Lakihan on siis ihan nurinkurinen! Lainsäätäjä on ehkä kuvitellut, että kolmen lapsen saaminen jotenkin mystisesti tekee ihmisestä kypsän päättämään lisääntymiskyvyttömyydestään. Asia ei näytä olevan lainkaan näin, vaan ihminen mieluusti tekee sitä mihin on tottunut: lapsia hankkinut haluaa hankkia niitä lisääkin, lapsettomuuden valinnut taas haluaa pysyäkin lapsettomana. Vaikka sterilisaatiota kadutaan harvoin ja purkuun hakeudutaan vielä harvemmin, vaikuttaa tämä katumismantra silti olevan ylitsepääsemätön este nykyaikaistaa 40 vuotta vanhaa lakia.

Sen sijaan, että lainsäätäjä tutustuisi tarkemmin tutkimustuloksiin, näyttää paremminkin siltä, että sterilisaation ehdoilla halutaan ohjata ihmisiä kohti normikäyttäytymistä. Lainsäätäjä ei ehkä tykkää lapsettomista naisista eikä 5 lapsen äideistä, kuten ei myöskään teiniäideistä tai yli 40-vuotiaista äideistä (aborttiin liittyvät ikärajat). Ja koska sukupuolenkorjauksen yhteydessä sterilisaatio on pakollinen, kertoo se lainsäätäjän suorastaan hysteerisestä pelosta transsukupuolisten lisääntymiskykyä kohtaan. Miksi sosiaaliselta ja juridiselta statukseltaan mies, mutta naisen lisääntymiselimet omaava henkilö ei saisi tulla raskaaksi ja synnyttää lasta, jos tästä ei ole terveydellisiä haittoja kenellekään? Sukupuolensa voi korjata ja siinä yhteydessä steriloida itsensä jo 18-vuotiaana. Sukupuolenkorjaus kuitenkin on toimenpiteenä paljonkin radikaalimpi kuin pelkkä sterilisaatio.

Sterilisaation 30 vuoden ikäraja sotii vahvasti sitä periaatetta vastaan, että täysi-ikäisellä henkilöllä on päätösvalta omaan kehoonsa. Jos vasta 30-vuotias on kyllin kypsä tekemään päätöksen lisääntymiskyvyttömyydestään, niin miksi 25-vuotiaalla on oikeus adoptoida lapsi? Miksi lapsen voi biologisesti hankkia alaikäisenäkin, ja saada halutessaan abortin? 18-vuotias saa ajokortin, voi ostaa ja käyttää alkoholia ja tupakkaa, tatuoida ihoaan ja ottaa lävistyksiä. Mutta samanikäinen henkilö, jonka identiteettiin vapaaehtoinen lapsettomuus vahvasti kuuluu, joutuu odottamaan vielä 12 vuotta, peläten ehkä pahinta. Jos sterilisaatioiden purkuleikkaukset tulisivat yhteiskunnalle hurjan kalliiksi, niin asiaan on helppo ratkaisu: jokainen maksakoon ne itse ja käyttäköön yksityisiä lääkäripalveluita. Kaikki olisivat tilanteeseen tyytyväisiä.

keskiviikko 17. helmikuuta 2010

Kevät 2010

Päivämäärät, jotka pitää ehdottomasti muistaa ;)
  • 23.2. Espanjan toisen kurssin koe
  • 5.-14.3. Matkalla jossain tuolla kaukana!
  • 26.3. Käytettävyys-kurssin tentti
  • 16.4. YAMK ennakkotehtävän ja hakemuksen palautus (viimeistään)
  • 22.4. Tietoturvallisuus-kurssin tentti
  • 25.5. Euroviisujen 1. semifinaali
  • 27.5. Euroviisujen 2. semifinaali
  • 28.5. YAMK pääsykoe
  • 29.5. Euroviisujen finaali
  • 3.6. Espanjan kolmannen kurssin koe

torstai 14. tammikuuta 2010

The ABBA books I still don't have

Although I currently own 22 books about the super pop group ABBA (well, one of them is actually the book about Agnetha), there are still a number of interesting books I haven't yet bought. These are the ABBA books I seriously consider buying:

Fotografien / Photographs 1974 - 1980
Wolfgang "Bubi" Heilemann (2004)

ABBA: unplugged
Karl French (2004)

A Tribute To Frida
Philippe Elan & Jean-Marie Potiez (2006)

The Little Book of ABBA (aka ABBA & MAMMA MIA)
Claire Welch (2008)

ABBA in America - A pictorial travelogue
Leif Schulman & Charles Hammarsten (to be published in 2010, very soon in fact)

ABBA Guide to Stockholm
Sara Russell (to be published on the 1st of April 2010)

Ah. I love to have pop books on my bookshelf. The problem is, my following purchase will have to be a new bookshelf. There's not enough room for all these gems anymore!

lauantai 21. marraskuuta 2009

Suunnitellut tekemiset talven ajalle

Päätin kirjoittaa listan asioista ja tapahtumista, jotka minun on ehdottomasti muistettava tehdä ja huomioida tänä talvena. Tällainen siitä nyt tuli:

Marraskuu 2009:

  • 23.11. Tietoverkkojen turvallisuus -kurssin tentti tehty. Arvosanaksi sain peräti 5!

Joulukuu 2009:

  • 3.12. Espanjan kielen ensimmäisen kurssin koe aikuislukiossa tehty. Numeroksi tuli 10, pisteitä 83,5/85.
  • 4.12. Tilaisuus 'Signaalisessio - sosiaalinen media yrityksissä' + Laptyn tarjoama teatteri + illallinen
  • 5.12. Tietoverkkojen turvallisuus -kurssin tehtävä nro 1 palautettu
  • 14.12. Ohjelmistotestaus-kurssin tentti. Sain tentistä arvosanan 5!
  • 27.12. Seurasin Albanian euroviisufinaalia
  • 28.12. Tietoverkkojen turvallisuus -kurssin tehtävä nro 2 palautettu
  • Tiedustelu työpaikalta sekä RAMKista mahdollisuudesta osallistua kahdelle kurssille ensi vuonna: käytettävyys ja tietoturvallisuus. Opettajille sopii, ja olen jo ilmoittautunut kursseille. Työpaikalta lupa osallistua 22.12.
  • Joululahjojen ja -korttien valmistelu. Joulukortit lähetetty 15.12.

Tammikuu 2010:

  • Liikenteen turvallisuusvirasto TraFi aloittaa, seuraa uutisia...
  • Ohjelmistotestaus-kurssin harjoitustehtävien 2 ja 3 tekeminen. Palautettu 31.1.
  • 5.1. Tietoverkkojen turvallisuus -kurssin tehtävä nro 3 palautettu
  • Tietojärjestelmän hankinta -kurssin puuttuvan tehtävän tekeminen. Ei tällä mikään kiire ole, aikaa ainakin huhtikuuhun asti.
  • 8.1. Suomen euroviisukarsinnat alkavat
  • 30.1. Suomen euroviisufinaali!
  • 31.1. Grammy Awards, mukana Pet Shop Boys ja Lady Gaga!

Helmikuu:

  • 6.2. Norjan, Islannin ja Tanskan euroviisufinaalit sekä Ruotsin Melodifestivalen osa 1. Nii-in, kuka on käskenyt pitää ne kaikki samana päivänä?!
  • 13.2. Ruotsin Melodifestivalen osa 2
  • 20.2. Ruotsin Melodifestivalen osa 3
  • 23.2. Espanjan kielen toisen kurssin koe
  • 27.2. Ruotsin Melodifestivalen osa 4

Maaliskuu:

  • 1.3. Hakuaika ylempään AMK-koulutukseen (Teknologiaosaamisen johtaminen) alkaa
  • 6.3. Ruotsin Melodifestivalen Andra chansen
  • 13.3. Ruotsin euroviisufinaali!

tiistai 18. elokuuta 2009

Trans mikä?

Ilta-Sanomat kirjoittaa tänään, että Seivästädistä tuli setä. Tällä "hauskalla" otsikolla on tarkoitus kertoa, että saksalainen urheilija Yvonne Buschbaum on korjannut sukupuoltaan mieheksi. Jutun kirjoitustyyli ja asiantuntemattomuus on sitä luokkaa, että oli ihan pakko kirjoittaa lehdelle palautetta heidän tökeröstä tekstistään.

Palautteeni koskee juttua "Seivästädistä tuli setä - vuoden 2002 EM-pronssimitalisti valmentaa nyt miehenä".

Arvoisa Pekka Holopainen voisi opetella kirjoittamaan tämäntyyppiset uutiset hieman fiksummin. Miksi tässä on täditelty ja seditelty tätä henkilöä? Kyseessä on kuitenkin urheilija, josta voisi fiksummin käyttää sanoja nainen ja mies. Niin kuin nyt ihmisistä yleensäkin.

Toisekseen, seuraava kappale on täysin päin peetä:
"Buschbaum tuli julkisuuteen viime alkuvuodesta, jolloin kertoi transseksuaalisuudestaan ja aikeistaan käydä läpi sukupuolenvaihdoshoidot. Hän itse puhuu mieluummin sukupuolen korjauksesta, koska katsoo eläneensä elämänsä ensimmäiset 27 vuotta "väärän sukupuolen edustajana"."

Ilmiön nimi on TRANSSUKUPUOLISUUS, ei transseksuaalisuus. Transsukupuoliset henkilöt käyvät läpi sukupuolenKORJAUShoidot, eivät sukupuolen"vaihdos"hoitoja. Totta kai tämä kyseinen urheilija puhuu itse sukupuolen korjauksesta, koska se on ainoa oikea tapa puhua asiasta. Miksi ilmaus "väärän sukupuolen edustajana" on jutussa lainausmerkeissä? Asia kuulostaa minusta kovin vähättelevältä sukupuolivähemmistöjä kohtaan.

Toivottavasti saan lukea jotain laadukkaampaa lehdestä jatkossa... tämä oli suorastaan rimanalitus.


Laitoin palautteeseen mukaan oman sähköpostiosoitteeni, joten saa nähdä, vastataanko minulle. Jos vastataan, niin osaan ainakin heti suositella muutamia nettisivuja ja kirjoja, joista transsukupuolisuudesta voi lukea lisää. Kyseessä kun ei ole mikään seksuaalisuuden muoto. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun olen yrittänyt ojentaa iltapäivälehtien toimittajia kyseisestä aiheesta. Valitettavasti vaikuttaa siltä, että oppimishalun korvaa skandaalienluomishalu ja kaiken erilaisen näkeminen "kummallisena".

tiistai 4. elokuuta 2009

Huoltosuhdeko huolestuttaa?

Sanomalehti Lapin Kansa kirjoitti 3.8.2009 Sallasta tulevaisuuden laboratoriona kunnille, kun huoltosuhteen kanssa tulee jossain vaiheessa varmasti ongelmia. Sallassa asuu todella paljon enemmän eläkeikäisiä kuin alle 15-vuotiaita, ja sama koskee Kemijärveä ja monia muita Lapin kuntia.

Kuinkas ollakaan, jälleen kerran lehdessä haastatellaan ihmisiä ja kysytään, onko mitään keinoja saada Sallaan lisää nuoria. Toisin sanoen, millä tavoin kannettaisiin vettä vuotavaan veneeseen, kun nuoret muuttavat paikkakunnalta pois lähes yksimielisesti. Nuorilla ihmisillä on varmasti ollut hyvä syy muuttaa pois, miksi he tulisivat takaisin? Huokailu siitä "kun tänne saatais työpaikkoja" ei oikein auta, koska vaikuttaa ikään kuin niitä olisi tarkoituksella viety pois parinkymmenen viime vuoden aikana.

Vaikuttaa, että tähän ongelmaan tarjotaan aina vain yhtä ratkaisua. Lisää nuoria! Lisää lapsia! Kuinka realistista tämä voi edes olla? Sallassa asui vuoden 2008 lopulla 4308 henkilöä. Tästä määrästä vain noin 6 % oli suurin piirtein hedelmällisessä iässä olevia naisia. Jos tämä ei kerro paljon mitään, niin vertailun vuoksi todettakoon, että esim. Tampereen väestöstä oli 16 % hedelmällisessä iässä olevia naisia.* Näissä Itä-Lapin kunnissa kolmekymppinen on oikeasti harvinaisuus. Millä ihmeellä parhaassa iässään olevia nuoria aikuisia saataisiin muuttamaan umpisyrjäkylään happanemaan? Ja kun ei oikein auta, että niitä muutama lisää saataisiinkin. Sallaan niitä tarvittaisiin muutama sata. Taitavat ennemmin lehmät lentää taivaalla kuin nuoret ihmiset muuttaa Sallaan.

Sallan kunnan ongelma eivät suinkaan ole vanhukset, vaan vanhusten suhteettoman suuri osuus väestöstä. Vanhat ihmiset eivät ole tehneet yhtään mitään ongelman luomiseksi, mutta siinähän se juju piileekin. Emmekös me kaikki haluakin elää vanhoiksi? Haluamme pitkät eläkepäivät, kun vielä olemme suht terveitä ja elinhaluisia. Jos tuosta huoltosuhteesta ollaan niin hirveän huolissaan, niin kai siihen on muitakin ratkaisuja kuin nuorten ihmisten houkutteleminen kurjistuviin syrjäkyliin. Vanhoja ihmisiä voitaisiin houkutella sieltä pois. Väestörakenne pysyisi silläkin tavoin vähän paremmin ojennuksessa. Väkiluku tosi laskisi, mutta haitanneeko tuo. Ei kai pikkupaikkakuntien ja -kylien säilyttäminen asuttuna ole mikään itseisarvo, vai onko? (En ole ainakaan ikinä ymmärtänyt, miksi. Selittäkää, jos osaatte.) Lisäksi eläkeikää tulee tietysti nostaa. Jossain vaiheessa se on pakko tehdä, kun ihmiset elävät aina vain vanhemmiksi. Eläkeikäähän voisi hauskasti vaikka vaihdella Suomen eri kunnissa sen mukaan, mikä niiden väestön keski-ikä on. Sallan tapaisissa kunnissa, joissa harmaapäitä on paljon, heidän olisi tehtävä töitä, kun niitä nuoria ei ole. Eri asia kyllä on, kykenisivätkö he töihin, mutta siihen en ota tässä kantaa. Tietenkin olisi hyvä, jos juuri Sallan tapaisissa kunnissa kuusikymppiset olisivat harvinaisen virkeitä työpumppuja. Jos haluamme elää vanhoiksi, niin eliniästä juuri nimenomaan työkykyisyyden ja -haluisuuden aikaa on pidennettävä. Ei kai täällä nyt eläkettä varten eletä!

Ja vielä yksi keino tulee mieleeni: nostetaan kunnan veroäyriä niin korkealle kuin menojen kattamiseksi on tarpeen. Se, joka Sallassa haluaa asua, maksaisi varmaankin mielellään tuloistaan veroa sen 30 % tai mitä nyt onkaan tarve.

En ole miettinyt ehdotusteni pitkäaikaisseurauksia enkä ota näistä jutuista sen kummemmin vastuuta. Asiat vaan tulivat mieleeni, kun jostain ihmeen syystä lehdissä on tapana uutisoida väestön ikääntyminen negatiivisena asiana. Minusta on hieno juttu, että Suomessa keskimääräinen elinikä alkaa olla 80 vuoden paremmalla puolella. En sitten tiedä, kuinka hienoa on, että vanhukset asuvat eri paikkakunnilla kuin nuoret ihmiset. Jotain tarttis tehdä. Mutta itse meinaan vanhana olla virkeä citymummeli.

PS. Tuli tässä ihan vaan sivujuonteena mieleeni: Valitellaan, miten yhteiskunta ei tue tarpeeksi etenkään nuorten ihmisten perheidenperustamista. Mielestäni yhteiskunta voisi avokätisesti tukea vanhemmiksi soveltuvien ihmisten perheenperustamista, mutta yrittää kaikin tavoin estää vanhemmiksi soveltumattomien lisääntymistä! Ehkäpä siitä ympäristössä havaittavasta jälkikasvusta voisikin aina olla iloinen, jos voisi jotenkin kurkistaa 30 vuoden päähän tulevaisuuteen ja todeta, että lopputulema lapsosesta olikin fiksu, yhteiskuntakelpoinen kansalainen.

* No joo, hedelmällinen ikä on pidempikin kuin ikävuodet 20-39, mutta tuolla aikavälillä se lisääntyminen yleensä näyttää tapahtuvan.