Luonnos uudeksi steriloimislaiksi

Suomen nykyistä, todella vanhaa steriloimislakia (Finlex) on haluttu uudistaa jo pitkään, mutta se ei ole vielä saanut tarvitsemaansa huomiota lainsäädäntöprosessissa. 

Pyysin tekoälyä analysoimaan nykyisen lain ongelmakohtia ja kirjoittamaan kokonaan uuden lakiluonnoksen Islannin (Alþingi) ja Tanskan (Retsinformation) steriloimislakien pohjalta. 

Nykyisen steriloimislain keskeiset ongelmakohdat

Suomen steriloimislaki on alun perin vuodelta 1970, vaikka sitä on myöhemmin muutettu. Lain perusrakenne perustuu edelleen ajatukseen, että viranomaiset ja lääkärit arvioivat, milloin henkilön lisääntymisen estäminen on hyväksyttävää. Nykyaikaisessa sääntelyssä lähtökohtana pitäisi sen sijaan olla täysi-ikäisen henkilön oikeus päättää omasta kehostaan ja lisääntymisestään.

Lain ongelmat liittyvät erityisesti henkilökohtaiseen koskemattomuuteen, itsemääräämisoikeuteen ja yhdenvertaisuuteen. Nämä oikeudet saavat suojaa perustuslain 6, 7 ja 10 §:stä, jotka koskevat yhdenvertaisuutta, henkilökohtaista vapautta ja koskemattomuutta sekä yksityiselämän suojaa. 

Sterilointi ilman henkilön omaa suostumusta

Lain vakavin ongelma on 2 §, jonka perusteella henkilö voidaan tietyissä tilanteissa steriloida laillisen edustajansa hakemuksesta, jos hänen katsotaan olevan sairauden vuoksi pysyvästi kykenemätön ymmärtämään steriloinnin merkitystä. Sterilointi voi tällöin perustua esimerkiksi arvioon perinnöllisen sairauden vaarasta tai henkilön rajoittuneesta kyvystä hoitaa lapsia. (Finlex)

Sterilointi on pysyvä tai ainakin pysyväksi tarkoitettu puuttuminen henkilön ruumiilliseen koskemattomuuteen ja lisääntymiskykyyn. Siksi puolison, omaisen, edunvalvojan tai muun edustajan tekemän sijaispäätöksen ei pitäisi voida korvata henkilön omaa vapaata ja tietoon perustuvaa suostumusta.

YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien komitea arvosteli tätä nimenomaisesti Suomea koskevissa vuoden 2025 päätelmissään. Komitea suositteli, että Suomi kumoaa steriloimislain 2 §:n ja kieltää vammaisten henkilöiden steriloinnin ilman heidän henkilökohtaista, vapaata ja tietoon perustuvaa suostumustaan. Komitea kehotti myös korvaamaan sijaispäätöksenteon tuetulla päätöksenteolla.

Henkilön tarvitsema selkokieli, tulkkaus, kommunikaation tuki tai päätöksenteon tuki ei saa merkitä sitä, että päätös siirretään toiselle ihmiselle. Jos henkilö ei tuenkaan avulla pysty antamaan sterilointiin omaa suostumustaan, toimenpidettä ei pitäisi voida tehdä.

Täysi-ikäisen oma päätös ei riitä

Samalla kun laki sallii eräissä tilanteissa steriloinnin ilman henkilön omaa ymmärtävää suostumusta, se rajoittaa päätöksentekokykyisen aikuisen oikeutta saada sterilointi omasta pyynnöstään.

Sterilointi voidaan nykyisin tehdä henkilön omasta pyynnöstä esimerkiksi silloin, kun hän on täyttänyt 30 vuotta tai kun hän on synnyttänyt kolme lasta taikka hänellä on yksin tai puolisonsa kanssa kolme alaikäistä lasta. Nuorempi lapseton aikuinen tarvitsee jonkin muun laissa hyväksytyn erityisperusteen.

Kolmenkymmenen vuoden ikäraja ja kolmen lapsen vaatimus ovat holhoavia. Ne perustuvat oletukseen, että alle 30-vuotias lapseton henkilö ei pysty tekemään riittävän harkittua päätöstä lisääntymisestään, mutta sama henkilö saa täyden päätösvallan täyttäessään 30 vuotta. Lapsia jo saanut henkilö puolestaan saa päätösvallan nuorempana.

Mahdollinen myöhempi katuminen on aihe, josta henkilölle pitää antaa asiallista tietoa. Se ei kuitenkaan yksinään oikeuta estämään täysivaltaista aikuista tekemästä pysyvää päätöstä omasta kehostaan. Moniin muihinkin terveydenhuollon ratkaisuihin liittyy pysyviä seurauksia ja katumisen mahdollisuus ilman, että henkilön täytyy saavuttaa 30 vuoden ikä tai täyttää tietty perhetilannetta koskeva vaatimus.

Vammaisuuteen ja perinnöllisyyteen liittyvät perusteet

Laki sisältää perusteita, jotka koskevat jälkeläiselle mahdollisesti kehittyvää vaikeaa sairautta tai ”ruumiinvikaa” sekä henkilön sairaudesta johtuvaa vakavasti rajoittunutta kykyä hoitaa lapsia. 

Nämä perusteet ovat ongelmallisia sekä kieleltään että lähtökohdiltaan. Ilmaisu ”ruumiinvika” on vanhentunut ja leimaava. Vielä vakavampi kysymys on se, miksi laissa ylipäänsä arvioidaan tiettyjen ihmisten lisääntymistä heidän sairautensa, vammaisuutensa tai oletetun vanhemmuuden kykynsä perusteella.

Vanhemmuudesta selviytymiseen vaikuttavat diagnoosin lisäksi esimerkiksi henkilön toimintakyky, puolison tai läheisten tuki, henkilökohtainen apu, asumisjärjestelyt ja muut palvelut. Pelkkä sairaus tai vamma ei kerro, kykeneekö henkilö toimimaan vanhempana.

Henkilöllä pitää luonnollisesti olla oikeus itse pyytää sterilointia esimerkiksi oman terveydentilansa tai perinnöllisen sairauden riskin vuoksi. Ongelmallista on se, että samoja perusteita voidaan käyttää ulkopuolisten tekemään arvioon siitä, kenen olisi parempi olla lisääntymättä. Tämä muistuttaa sterilointilainsäädännön historiallisesta yhteydestä eugeniikkaan, vaikka nykyinen laki ei ole sisällöltään sama kuin Suomen aikaisempi pakkosterilointeja mahdollistanut sääntely.

Alaikäisen sterilointi

Nykyinen laki ei kiellä alaikäisen sterilointia ehdottomasti. Alle 18-vuotias voidaan steriloida, jos toimenpidettä puoltavat ”erittäin painavat syyt”. Lakiin ei sisälly selvää alinta ikärajaa eikä täsmällistä luetteloa siitä, mitä tällaiset syyt ovat. 

Näin pysyvän toimenpiteen kohdalla ilmaisu on liian väljä. Laissa pitäisi erottaa toisistaan varsinainen sterilointi ja sairauden välttämätön hoito, jonka sivuvaikutuksena hedelmällisyys menetetään. Alaikäisen sterilointi ehkäisytarkoituksessa pitäisi kieltää. Vakavan sairauden välttämätön hoito voisi edelleen olla mahdollista, mutta sen ensisijaisena tarkoituksena ei saisi olla lisääntymiskyvyn poistaminen.

Puolison asema

Laissa ja sen perusteella annetussa menettelyssä aviopuolisolle varataan mahdollisuuksien mukaan tilaisuus osallistua sterilointia koskevaan neuvontaan. Tarkoituksena voi olla selvittää myös sitä, kumman puolison sterilointi olisi tarkoituksenmukaisempi.

Puolisolla ei ole varsinaista veto-oikeutta, mutta sääntely tekee henkilökohtaisesta kehoa koskevasta päätöksestä tarpeettomasti parisuhteen yhteisen asian. Se voi myös altistaa sterilointia hakevan henkilön painostukselle esimerkiksi kontrolloivassa tai väkivaltaisessa suhteessa.

Puolison osallistumisen pitäisi perustua aina sterilointia hakevan henkilön omaan pyyntöön. Terveydenhuollon tehtävänä ei pitäisi olla arvioida, kumman puolison kehoon toimenpide olisi parempi kohdistaa.

Epämääräiset perusteet ja monimutkainen menettely

Laissa käytetään ilmaisuja kuten ”painavat syyt”, ”erittäin painavat syyt”, ”epätavallisen huonot mahdollisuudet”, ”vaikea sairaus” ja ”vakavasti rajoittunut kyky”. Näin avoimet käsitteet jättävät lääkäreille ja viranomaisille paljon harkintavaltaa asiassa, joka koskee keskeisesti henkilön yksityiselämää ja ruumiillista koskemattomuutta.

Laki ei esimerkiksi määrittele tarkasti, kuinka suuri perinnöllisen sairauden riskin pitää olla tai millä perusteella henkilön kykyä hoitaa lapsia arvioidaan. Tämä voi johtaa epäyhtenäisiin käytäntöihin ja siihen, että ratkaisuun vaikuttavat lääketieteellisten seikkojen lisäksi arvioijan omat käsitykset sopivasta vanhemmuudesta tai hyväksyttävistä elämänvalinnoista.

Myös päätöksenteko- ja muutoksenhakujärjestelmä on vaikeaselkoinen. Osa asioista ratkaistaan yhden lääkärin, osa kahden lääkärin ja osa viranomaisen luvalla. Kielteiseen lääkärin ratkaisuun ei haeta suoraan muutosta samalla tavalla kuin tavalliseen hallintopäätökseen, vaan asia siirtyy erilliseen lupamenettelyyn. 

Uudessa laissa täysi-ikäisen oma pyyntö olisi pääsääntö, lääkärin tehtävänä olisi arvioida toimenpiteen turvallisuus ja suostumuksen vapaaehtoisuus, ja mahdollinen kieltäytyminen pitäisi antaa kirjallisena ja perusteltuna. Henkilöllä pitäisi olla oikeus nopeaan riippumattomaan toiseen arvioon ja tehokkaaseen muutoksenhakuun.

Lain keskeinen ristiriita

Nykyisen lain perustavanlaatuinen ristiriita on se, että se ei luota kaikkien päätöksentekokykyisten aikuisten omaan ratkaisuun, mutta sallii tietyissä tilanteissa steriloinnin ihmiselle, joka ei itse pysty antamaan siihen tietoon perustuvaa suostumusta.

Nykyaikaisen lain pitäisi kääntää lähtökohta päinvastaiseksi: 18 vuotta täyttäneellä henkilöllä olisi oikeus saada sterilointi oman vapaan ja tietoon perustuvan pyyntönsä perusteella, mutta ketään ei saisi steriloida toisen ihmisen päätöksellä. Terveydenhuollon tehtävänä olisi antaa ymmärrettävää tietoa, järjestää tarvittava päätöksenteon tuki ja varmistaa toimenpiteen turvallisuus, ei ratkaista, onko henkilön lisääntymistä koskeva elämänvalinta oikea.

Luonnos uudeksi steriloimislaiksi: Laki steriloinnista

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 luku

Yleiset säännökset

1 § Lain tarkoitus

Tämän lain tarkoituksena on:

1. turvata jokaisen oikeus päättää vapaasti ja itsenäisesti omasta lisääntymisestään;

2. turvata täysi-ikäisen henkilön oikeus saada sterilointi oman vapaan ja tietoon perustuvan pyyntönsä perusteella;

3. suojata henkilökohtaista koskemattomuutta sekä estää pakottaminen, painostaminen ja sterilointi ilman henkilön omaa suostumusta; sekä

4. varmistaa sterilointipalvelujen yhdenvertainen, turvallinen ja saavutettava järjestäminen.

Lakia sovellettaessa on kunnioitettava ihmisarvoa, henkilökohtaista koskemattomuutta, yksityiselämää ja itsemääräämisoikeutta.

2 § Soveltamisala

Tätä lakia sovelletaan terveydenhuollon toimenpiteeseen, jonka ensisijaisena tarkoituksena on pysyvästi estää henkilön lisääntymiskyky.

Tätä lakia ei sovelleta sairauden tai vamman tutkimiseksi tai hoitamiseksi välttämättömään toimenpiteeseen, jonka ensisijaisena tarkoituksena ei ole lisääntymiskyvyn estäminen, vaikka toimenpiteestä aiheutuisi hedelmättömyys.

Alaikäiselle tehtävään, hedelmättömyyden aiheuttavaan sairauden tai vamman hoitoon sovelletaan kuitenkin 10 §:ää.

3 § Määritelmät

Tässä laissa tarkoitetaan:

1. steriloinnilla kirurgista tai muuta lääketieteellistä toimenpidettä, jonka ensisijaisena tarkoituksena on pysyvästi estää henkilön lisääntymiskyky;

2. tietoon perustuvalla suostumuksella henkilön itse antamaa vapaaehtoista, yksilöityä ja voimassa olevaa suostumusta, joka perustuu riittävään ja ymmärrettävään tietoon toimenpiteestä ja sen merkityksestä;

3. päätöksenteon tuella henkilön tarvitsemaa viestinnällistä, tiedollista tai muuta tukea, jonka avulla hän voi muodostaa ja ilmaista oman tahtonsa;

4. palvelujen järjestäjällä hyvinvointialuetta, muuta julkista terveydenhuollon järjestäjää tai yksityistä palveluntuottajaa, joka vastaa steriloinnin arvioinnista tai toteuttamisesta.

2 luku

Oikeus sterilointiin

4 § Täysi-ikäisen oikeus sterilointiin

Kahdeksantoista vuotta täyttäneellä henkilöllä on oikeus saada sterilointi omasta pyynnöstään, jos hän antaa toimenpiteeseen tietoon perustuvan suostumuksensa eikä toimenpiteelle ole hänen yksilölliseen terveydentilaansa liittyvää lääketieteellistä estettä.

Steriloinnin saaminen ei edellytä:

1. tiettyä lapsilukua tai aikaisempia raskauksia;

2. avioliittoa, parisuhdetta tai puolison suostumusta;

3. sairautta, vammaa tai perinnöllistä riskiä;

4. ehkäisyn kokeilemista tai sitä, että muut ehkäisymenetelmät olisivat osoittautuneet sopimattomiksi;

5. sterilointia koskevan päätöksen perustelemista; eikä

6. viranomaisen, tuomioistuimen, edunvalvojan tai muun henkilön lupaa.

Edunvalvonta, toimintarajoite, vammaisuus, mielenterveyden häiriö tai asuminen laitoksessa ei sellaisenaan rajoita henkilön oikeutta sterilointiin.

Sterilointia koskevan lääketieteellisen arvioinnin kohteena saavat olla ainoastaan toimenpiteen turvallisuus, toteuttamistapa ja henkilön suostumuksen pätevyys. Terveydenhuollon ammattihenkilö ei saa arvioida, onko henkilön lisääntymistä koskeva elämänvalinta hyväksyttävä tai tarkoituksenmukainen.

5 § Henkilön oma suostumus

Sterilointi saadaan suorittaa vain henkilön itsensä antaman tietoon perustuvan suostumuksen perusteella.

Suostumusta ei voi antaa henkilön puolesta hänen:

1. puolisonsa;

2. vanhempansa tai muun läheisensä;

3. edunvalvojansa;

4. laillisen edustajansa;

5. sosiaali- tai terveydenhuollon palveluntuottajansa; eikä

6. muun henkilön toimesta.

Suostumus on kirjattava potilasasiakirjoihin. Jos henkilö ei voi allekirjoittaa asiakirjaa tai käyttää tavanomaista kirjallista viestintää, hänen suostumuksensa voidaan ilmaista ja dokumentoida muulla luotettavalla tavalla.

Suostumus ei ole pätevä, jos se on saatu uhkauksella, pakottamisella, harhaanjohtamisella, olennaisella painostuksella tai käyttämällä hyväksi henkilön riippuvaista asemaa.

6 § Ennen sterilointia annettavat tiedot

Ennen suostumuksen antamista henkilölle on annettava puolueetonta ja ajantasaista tietoa ainakin:

1. toimenpiteen toteuttamistavasta;

2. toimenpiteen tarkoitetusta pysyvyydestä;

3. siitä, ettei menetelmä välttämättä estä raskautta kaikissa tilanteissa;

4. toimenpiteeseen ja anestesiaan liittyvistä olennaisista riskeistä;

5. toipumisesta ja mahdollisista pitkäaikaisvaikutuksista;

6. toimenpiteen vaikutuksesta hormoneihin, seksuaaliseen toimintakykyyn ja kuukautisiin silloin, kun nämä tiedot ovat käytettävän menetelmän kannalta merkityksellisiä;

7. käytettävissä olevista palautuvista ehkäisymenetelmistä;

8. steriloinnin purkamiseen liittyvistä epävarmuuksista ja siitä, ettei lisääntymiskyvyn palautumista voida taata;

9. mahdollisuuksista saada lapsia steriloinnin jälkeen, jos se on lääketieteellisesti mahdollista; sekä

10. sukusolujen säilyttämisen mahdollisuudesta, kustannuksista ja rajoituksista silloin, kun tieto on henkilön tilanteessa merkityksellinen.

Tieto on annettava suullisesti ja henkilön niin halutessa kirjallisesti tai muussa tallennettavassa muodossa.

Tieto on annettava henkilön ymmärtämällä kielellä ja hänelle saavutettavassa muodossa. Tarvittaessa on käytettävä selkokieltä, viittomakieltä, tulkkausta, kuvallista viestintää, puhetta korvaavaa viestintää tai muita kohtuullisia mukautuksia.

Neuvonnan tarkoituksena ei saa olla henkilön taivuttaminen sterilointiin tai siitä luopumiseen.

7 § Päätöksenteon tuki

Henkilölle on järjestettävä maksutta hänen tarvitsemansa tuki sterilointia koskevan päätöksen muodostamista ja ilmaisemista varten.

Päätöksenteon tuessa on kunnioitettava henkilön omaa tahtoa ja yksilöllisiä viestintätapoja. Tukihenkilö ei saa korvata henkilön päätöstä omalla arviollaan henkilön edusta.

Henkilöllä on oikeus valita tukihenkilönsä. Jos valittuun tukihenkilöön liittyy perusteltu eturistiriidan tai painostamisen vaara, henkilölle on tarjottava mahdollisuus riippumattomaan tukihenkilöön.

Pelkästään se, että henkilö tarvitsee aikaa, selkokieltä, tulkkausta, vaihtoehtoisia viestintämenetelmiä tai toisen henkilön tukea, ei osoita hänen olevan kykenemätön antamaan suostumusta.

8 § Vapaaehtoisuuden varmistaminen

Terveydenhuollon ammattihenkilön on ennen sterilointia keskusteltava henkilön kanssa vähintään kerran ilman puolisoa, omaista, edunvalvojaa, asumispalvelun työntekijää tai muuta mahdollista vaikuttajaa.

Henkilön valitsema tulkki, viestinnän avustaja tai riippumaton tukihenkilö voi olla läsnä, jos se on henkilön tahdon selvittämiseksi tarpeen.

Jos on perusteltua aihetta epäillä pakottamista, painostamista tai hyväksikäyttöä, toimenpidettä on lykättävä, kunnes henkilön vapaa tahto voidaan luotettavasti varmistaa. Henkilölle on samalla tarjottava hänen tarvitsemansa suojelu ja tuki.

Painostamista koskeva epäily ei saa johtaa steriloinnin pysyvään epäämiseen.

9 § Kyky antaa suostumus

Henkilö kykenee antamaan sterilointiin suostumuksensa, jos hän pystyy tarvitsemansa tuen avulla:

1. ymmärtämään toimenpiteen olennaisen tarkoituksen ja tarkoitetun pysyvyyden;

2. ymmärtämään toimenpiteen keskeiset seuraukset omassa tilanteessaan;

3. muodostamaan oman tahtonsa; sekä

4. ilmaisemaan päätöksensä jollakin luotettavalla tavalla.

Arvio on tehtävä kyseistä päätöstä ja kyseistä ajankohtaa koskevana yksilöllisenä arviona. Diagnoosi, älykkyysosamäärä, edunvalvonta tai toimintakyvyn yleinen heikentyminen ei yksin osoita suostumuskyvyn puuttumista.

Jos henkilö ei tilapäisesti kykene antamaan tietoon perustuvaa suostumusta, asian käsittelyä on lykättävä ja suostumuskyky arvioitava uudelleen sopivana ajankohtana.

Jos henkilö ei asianmukaisen tuen jälkeenkään kykene antamaan omaa tietoon perustuvaa suostumustaan, sterilointia ei saa suorittaa. Sterilointia ei saa tällöin tehdä sijaispäätöksellä eikä henkilön oletetun edun perusteella.

10 § Alaikäisen suoja

Tämän lain mukaista sterilointia ei saa suorittaa alle 18-vuotiaalle.

Alaikäiselle saadaan tehdä sairauden tai vakavan vamman hoitamiseksi välttämätön toimenpide, josta aiheutuu pysyvä hedelmättömyys, vain jos:

1. toimenpiteen ensisijaisena tarkoituksena on sairauden tai vamman hoito eikä lisääntymiskyvyn estäminen;

2. hoidon lykkääminen täysi-ikäisyyteen aiheuttaisi vakavan vaaran alaikäisen hengelle tai terveydelle taikka olennaisesti heikentäisi hoidon ennustetta;

3. käytettävissä ei ole yhtä tehokasta, hedelmällisyyden paremmin säilyttävää hoitovaihtoehtoa; ja

4. toimenpiteen välttämättömyyden on arvioinut kaksi toisistaan riippumatonta, kyseisen alan erikoislääkäriä.

Kiireellisessä hengenvaarassa kahden lääkärin arviota ei edellytetä, jos sen hankkiminen viivästyttäisi välttämätöntä hoitoa.

Alaikäisen mielipide ja hänen ikänsä ja kehitystasonsa mukainen suostumuksensa on selvitettävä. Toimenpidettä ei saa tehdä alaikäisen nimenomaisesta vastustuksesta huolimatta, ellei se ole välttämätön välittömän hengenvaaran tai vakavan pysyvän terveyshaitan torjumiseksi.

Sosiaalisia, kasvatuksellisia, kosmeettisia tai vanhemmuuden arvioituun kykyyn liittyviä syitä ei pidetä tässä pykälässä tarkoitettuina lääketieteellisinä perusteina. Myöskään vammaisuus, sukupuolipiirteiden poikkeavuus tai arvio alaikäisen tulevasta seksuaalisesta käyttäytymisestä ei sellaisenaan oikeuta hedelmättömyyden aiheuttavaan toimenpiteeseen.

11 § Suostumuksen peruuttaminen

Henkilö voi peruuttaa sterilointia koskevan pyyntönsä tai suostumuksensa milloin tahansa ennen toimenpiteen aloittamista.

Peruuttamista ei tarvitse perustella. Peruuttamisesta ei saa aiheutua henkilölle epäedullisia seurauksia hänen myöhemmässä hoidossaan.

3 luku

Steriloinnin järjestäminen ja suorittaminen

12 § Pyynnön esittäminen

Sterilointia koskevan pyynnön voi esittää:

1. perusterveydenhuollon lääkärille;

2. seksuaali- ja lisääntymisterveyden palvelulle;

3. erikoissairaanhoidon yksikölle; tai

4. sterilointeja suorittavalle yksityiselle palveluntuottajalle.

Pyyntö voidaan esittää kirjallisesti, sähköisesti, suullisesti tai henkilön käyttämällä muulla luotettavalla viestintätavalla.

Jos pyyntö esitetään yksikölle, joka ei itse suorita sterilointeja, sen on viipymättä huolehdittava pyynnön välittämisestä toimivaltaiselle yksikölle. Henkilöä ei saa velvoittaa etsimään palvelua tai oikeaa viranomaista itse.

13 § Arviointi ja hoitoonohjaus

Terveydenhuollon ammattihenkilön on ilman aiheetonta viivytystä:

1. annettava 6 §:ssä tarkoitetut tiedot;

2. järjestettävä tarvittava päätöksenteon ja viestinnän tuki;

3. varmistettava suostumuksen vapaaehtoisuus;

4. arvioitava toimenpiteen lääketieteellinen turvallisuus; sekä

5. laadittava lähete tai muu hoidon järjestämiseksi tarvittava asiakirja.

Henkilön ei tarvitse osoittaa sterilointia koskevan päätöksensä pitkäaikaisuutta eikä käydä läpi toistuvia neuvontakäyntejä, ellei hän itse niitä halua tai lisäkäynti ole välttämätön tietoon perustuvan suostumuksen varmistamiseksi.

Sterilointiin ei sovelleta lakisääteistä vähimmäisharkinta-aikaa. Henkilölle on kuitenkin annettava hänen tarvitsemansa ja haluamansa aika asian harkitsemiseen.

Toimenpidettä ei saa viivyttää yksinomaan henkilön nuoren iän, lapsettomuuden tai oletetun myöhemmän katumisen vuoksi.

14 § Hoitoon pääsy

Julkisen terveydenhuollon järjestäjän on järjestettävä sterilointi ilman aiheetonta viivytystä ja viimeistään kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun 4 ja 5 §:ssä säädettyjen edellytysten on todettu täyttyvän.

Määräajasta voidaan poiketa, jos:

1. henkilö itse haluaa toimenpiteen myöhemmin;

2. henkilön terveydentila edellyttää toimenpiteen lykkäämistä; tai

3. toimenpiteen turvallinen toteuttaminen edellyttää perustellusti lisätutkimuksia.

Henkilölle on ilmoitettava arvioitu toimenpideaika ja viivästymisen yksilöllinen peruste.

15 § Menetelmän valinta ja toimenpiteen suorittaminen

Sterilointimenetelmä on valittava yhteisymmärryksessä henkilön kanssa hänen terveydentilansa, yksilöllisten olosuhteidensa ja oman perustellun toiveensa perusteella.

Menetelmää valittaessa on käytettävä turvallista ja vaikuttavaa menetelmää, joka aiheuttaa mahdollisimman vähän tarpeetonta haittaa.

Henkilöä ei saa ohjata luopumaan steriloinnista sillä perusteella, että hänen puolisonsa tai muu henkilö voisi sterilisoitua hänen sijastaan.

Steriloinnin saa suorittaa vain lääkäri, jolla on menetelmän edellyttämä koulutus, osaaminen ja kokemus.

Toimenpide on suoritettava terveydenhuollon toimintayksikössä, jossa voidaan turvata asianmukainen hygienia, anestesia, seuranta, komplikaatioiden hoito ja potilasturvallisuus.

16 § Steriloinnista kieltäytyminen

Steriloinnista voidaan kieltäytyä vain, jos:

1. henkilö ei ole täyttänyt 18 vuotta;

2. henkilön omaa tietoon perustuvaa suostumusta ei voida varmistaa;

3. toimenpide tai sen suunniteltu toteuttamistapa aiheuttaisi henkilön yksilöllisen terveydentilan vuoksi poikkeuksellisen ja lääketieteellisesti perusteettoman riskin; tai

4. kyseinen terveydenhuollon yksikkö ei voi suorittaa toimenpidettä turvallisesti, jolloin henkilölle on järjestettävä hoito toisessa yksikössä.

Kieltäytymisen perusteena ei saa käyttää:

1. lapsettomuutta tai lasten lukumäärää;

2. henkilön ikää sen jälkeen, kun hän on täyttänyt 18 vuotta;

3. parisuhdetilannetta;

4. vammaisuutta tai diagnoosia sellaisenaan;

5. sukupuolta, sukupuoli-identiteettiä tai seksuaalista suuntautumista;

6. henkilön elämäntapaa, taloudellista asemaa tai yhteiskunnallista asemaa;

7. terveydenhuollon ammattihenkilön henkilökohtaista, moraalista tai uskonnollista näkemystä; eikä

8. yleistä tai yksilöimätöntä oletusta siitä, että henkilö katuisi päätöstään myöhemmin.

Kieltäytyminen on perusteltava kirjallisesti. Perusteluissa on yksilöitävä ne lääketieteelliset tai oikeudelliset seikat, joihin ratkaisu perustuu.

Jos yksittäinen terveydenhuollon ammattihenkilö ei henkilökohtaisista syistä osallistu sterilointiin, palvelujen järjestäjän on huolehdittava asian siirtämisestä viipymättä toiselle ammattihenkilölle. Henkilön hoitoon pääsy ei saa tämän vuoksi viivästyä.

17 § Oikeus toiseen arvioon ja asian saattaminen viranomaiselle

Henkilöllä on oikeus saada kielteisen ratkaisun jälkeen maksutta toisen, ensimmäisestä arvioijasta riippumattoman lääkärin arvio.

Toinen arvio on järjestettävä 14 päivän kuluessa henkilön pyynnöstä.

Jos sterilointi evätään myös toisessa arviossa tai jos hoitoon pääsy on viivästynyt 14 §:n vastaisesti, henkilö voi saattaa asian Lupa- ja valvontaviraston käsiteltäväksi.

Lupa- ja valvontaviraston on käsiteltävä asia kiireellisenä. Virasto voi:

1. kumota lainvastaisen kielteisen ratkaisun;

2. määrätä uuden riippumattoman arvion järjestettäväksi;

3. velvoittaa palvelujen järjestäjän järjestämään lain mukaisen hoitoon pääsyn määräajassa; sekä

4. antaa palvelujen järjestäjälle lain noudattamiseksi tarpeellisen määräyksen.

Lupa- ja valvontaviraston päätökseen saa hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen. Muutoksenhausta säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa.

18 § Maksut

Julkisen terveydenhuollon järjestämä:

1. sterilointia koskeva neuvonta;

2. päätöksenteon ja viestinnän tuki;

3. lääketieteellinen arviointi;

4. sterilointitoimenpide; sekä

5. välitön jälkihoito

ovat henkilölle maksuttomia.

Steriloinnin purkaminen, sukusolujen tallettaminen tai hedelmöityshoito ei kuulu tämän pykälän perusteella maksuttomiin palveluihin.

Steriloinnin aiheuttaman komplikaation hoitoon sovelletaan yleisiä terveydenhuollon maksusäännöksiä.

4 luku

Dokumentointi, valvonta ja oikeusturva

19 § Potilasasiakirjat

Potilasasiakirjoihin on merkittävä:

1. henkilön esittämä pyyntö;

2. henkilölle annetut olennaiset tiedot;

3. henkilön käyttämät viestintä- ja päätöksenteon tukitoimet;

4. henkilön antama suostumus ja tapa, jolla se on ilmaistu;

5. vapaaehtoisuuden varmistamiseksi tehdyt toimet;

6. valittu menetelmä ja sen lääketieteelliset perusteet; sekä

7. mahdollisen kieltäytymisen tai viivästymisen yksilölliset perusteet.

Potilasasiakirjoihin ei saa merkitä tarpeettomia arvioita henkilön sopivuudesta vanhemmaksi, hänen elämänvalintojensa hyväksyttävyydestä tai hänen oletetusta tulevasta käyttäytymisestään.

20 § Seuranta ja tilastointi

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen on seurattava tämän lain toteutumista.

Seurantaa varten on kerättävä vuosittain tunnisteettomia tietoja ainakin:

1. suoritettujen sterilointien määrästä;

2. sterilointia pyytäneiden ikäryhmistä;

3. eri menetelmien käytöstä;

4. hoitoon pääsyn odotusajoista;

5. kielteisten ratkaisujen määrästä ja perusteista;

6. muutoksenhakujen tuloksista; sekä

7. vakavista komplikaatioista.

Tietoja ei saa julkaista tavalla, josta yksittäinen henkilö voidaan tunnistaa.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen on julkaistava vähintään joka kolmas vuosi arvio lain yhdenvertaisesta toteutumisesta ja sterilointipalvelujen saatavuudesta.

21 § Ohjaus ja valvonta

Tämän lain yleinen suunnittelu, ohjaus ja seuranta kuuluvat sosiaali- ja terveysministeriölle.

Lain noudattamista valvoo Lupa- ja valvontavirasto.

Lupa- ja valvontavirastolla on oikeus saada valvontatehtävänsä suorittamiseksi välttämättömät tiedot siten kuin sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta annetussa laissa säädetään.

22 § Lainvastaisesti suoritettu sterilointi

Steriloinnin suorittaminen ilman henkilön omaa, vapaata ja tietoon perustuvaa suostumusta on kielletty.

Rangaistuksesta lainvastaisella steriloinnilla aiheutetusta ruumiillisesta vahingoittamisesta, virkavelvollisuuden rikkomisesta ja muusta rangaistavasta teosta säädetään rikoslaissa.

Terveydenhuollon ammattihenkilön ja palveluntuottajan hallinnollisista seuraamuksista säädetään lisäksi terveydenhuollon ammattihenkilöitä ja sosiaali- ja terveydenhuollon valvontaa koskevassa lainsäädännössä.

Henkilöllä, jolle on suoritettu sterilointi tämän lain vastaisesti, on oikeus saada viipymättä:

1. riippumatonta lääketieteellistä ja psykososiaalista tukea;

2. tieto käytettävissä olevista oikeussuojakeinoista;

3. apua asian saattamisessa valvontaviranomaisen ja esitutkintaviranomaisen käsiteltäväksi; sekä

4. korvausta siten kuin vahingonkorvauslaissa, potilasvakuutuslaissa tai muussa laissa säädetään.

23 § Asetuksenantovaltuus

Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä:

1. sterilointia koskevan tiedon vähimmäissisällöstä;

2. suostumuksen ja pyynnön dokumentoinnista;

3. päätöksenteon tuen järjestämisestä;

4. sterilointia suorittavilta lääkäreiltä edellytettävästä osaamisesta;

5. tilastotietojen toimittamisesta; sekä

6. 17 §:ssä tarkoitetun viranomaiskäsittelyn menettelystä.

Asetuksella ei saa säätää tämän lain mukaista oikeutta rajoittavista lisäedellytyksistä, pakollisesta harkinta-ajasta tai luvanvaraisuudesta.

5 luku

Voimaantulo

24 § Voimaantulo

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Tällä lailla kumotaan steriloimislaki (283/1970) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.

Ennen tämän lain voimaantuloa vireille tullut sterilointia koskeva asia käsitellään tämän lain mukaisesti, jos se johtaa hakijan kannalta edullisempaan lopputulokseen.

Ennen tämän lain voimaantuloa annetun luvan tai päätöksen perusteella sterilointia ei saa suorittaa ilman henkilön tämän lain mukaista, toimenpiteen ajankohtana voimassa olevaa tietoon perustuvaa suostumusta.

Tämän takia sterilisaation ikärajaa tulisi laskea

Suomen steriloimislakia on muutettu viimeksi vuonna 1985. Siitä on nyt aikaa 28 vuotta. Ja sen kyllä huomaa.

Ainakin kaksi järjestöä Suomessa on vaatinut sterilisaation ikärajan laskemista 25 vuoteen: ViNO sekä Vapaaehtoisesti Lapsettomat ry, joka on tehnyt asiasta adressin allekirjoitettavaksi. Myös Avoimeen ministeriöön on jätetty aiheesta idealuonnos, jota voi halutessaan kannattaa ja kommentoida. Ehdotuksen perusteella ikärajan laskeminen 30:stä 25:een olisi maltillinen ja ongelmitta toteutettavissa oleva muutos, joka parantaisi monen ihmisen elämänlaatua. Sterilisaation 30 vuoden ikäraja on korkein itsemääräämisoikeutta koskeva alaikäraja Suomessa. Ikärajaa voidaan pitää kohtuuttoman korkeana verrattuna moniin muihin oikeuksiin.

Koska aihe kiinnostaa itseäni kovasti, olen etsinyt lakimuutoksen tueksi perusteluita. Osa näistä perusteluista on jo saanut näkyvyyttä eduskunnassa asti, kun aiheesta on tehty kirjallinen kysymys. Esitän tässä vielä tarkempia perusteluita.

Mitä perusteluita voidaan esittää sterilisaation ikärajan laskemiseksi 18 vuoteen?

• Biologiselle vanhemmuudelle ei ole alaikärajaa. Lapsen vanhempana toimiminen vaatii kuitenkin suurta kypsyyttä ja harkintaa enemmän kuin lapsettomana pysyminen.
• Avioliiton voi solmia 18-vuotiaana. Avioliiton yhtenä tarkoituksena pidetään perheen perustamista. Yhteiskunta siis tunnustaa jo 18-vuotiaat kypsiksi virallistamaan parisuhteen ja perustamaan perheen.
• Abortilla ei ole alaikärajaa. Alle 17-vuotias saa abortin pelkästään ikänsä perusteella, ja käytännössä abortin saa Suomessa aina halutessaan sosiaalisilla syillä. Jokainen voi siis raskaana ollessaan päättää, että ei halua jatkaa raskautta, mutta ei voi halutessaan pysyvästi ennaltaehkäistä raskaaksi tulemistaan milloin tahansa täysi-ikäisenä.
• Hedelmöityshoidoilla ei ole alaikärajaa. Yhteiskunta siis tukee hyvinkin nuorten ihmisten vanhemmiksi tuloa lain turvin. Lapsettomuutta ja lisääntymiskyvyttömyyttä tavoittelevia ei sen sijaan tueta yhtäläisesti. (Väestöliitto: "Hedelmöityshoitolaki, kunnallinen kiireettömän hoidon kriteerit tai kela eivät määrittele alaikärajaa hedelmöityshoidoille. Hoitopäätöksen tekee lääkäri lääketieteellisillä perusteilla." 30.1.2013)

Entä mitä perusteluita voidaan esittää ikärajan laskemiseksi 25 vuoteen?

• Perheen ulkopuolisen adoption ikäraja on 25 vuotta.
• Muissa Pohjoismaissa (Ruotsi, Norja, Tanska) sterilisaation ikäraja on 25 vuotta. Ruotsissa tämä ikäraja koskee kaikkia muita paitsi uutta sukupuoltaan vahvistavia transsukupuolisia, joille sterilisaation ikäraja on 18 vuotta.
• 25 vuoden ikärajalla olisi todennäköisesti suuremmat mahdollisuudet mennä lakina läpi kuin 18 vuoden ikärajalla.
• Olen kuullut varmistamattomana tietona, että EU-lainsäädännössä olisi sterilisaatiolle 25 vuoden ikäraja. Olisiko jollakulla tästä tarkempaa tietoa?

Sterilisaation hakijat eivät ole yhdenvertaisessa asemassa

Steriloimislain ongelmana on se, että se asettaa ihmiset eriarvoiseen asemaan, mikä on perustuslain yhdenvertaisuuden kannalta ongelmallista.

• Lasten lukumäärä: Steriloimislain ehtojen mukaisesti henkilö, jolla on kolme alaikäistä lasta tai joka on synnyttänyt kolme lasta, voi saada sterilisaation omasta pyynnöstään jo 18-vuotiaana. Ehto on mielivaltainen ja syrjii niitä henkilöitä, joilla on vähemmän kuin 3 lasta tai synnytystä.
• Sukupuoli: Nainen voi saada sterilisaation, jos hän on synnyttänyt kolme lasta. Lasten ei kuitenkaan tarvitse olla elossa, eikä naisen tarvitse olla heidän juridinen vanhempansa. Mies ei sen sijaan voi saada sterilisaatiota, jos hänellä on joskus ollut kolme lasta, vaan lasten tulee olla elossa ja miehen tulee olla näiden juridinen isä.
• Siviilisääty: Steriloimislain ensimmäisen ehdon mukaan henkilö on oikeutettu sterilisaatioon, mikäli ”hänellä on yksin tai aviopuolisonsa kanssa yhteensä kolme alaikäistä lasta”. THL:n ja Valviran ohjeistuksen mukaisesti lapsilukuun lasketaan mukaan myös aviopuolison tai rekisteröidyn puolison alaikäiset (alle 18-vuotiaat) lapset. Ehto rajaa ulkopuolelle avoliitossa elävät.
• Sukupuolinen identiteetti: Sukupuolenkorjauksen yhteydessä henkilön on mahdollista saada sterilisaatio jo 18-vuotiaana. Sterilisaatio on valitettavasti myös uuden juridisesti vahvistettavan sukupuolen ehto. Ruotsissa, jossa sterilisaation ikäraja on 25 vuotta, on nostettu esiin sama ongelma. YK:n ihmisoikeuskomitea on ottanut kantaa asiaan ja näkee, että sterilisaation erilaiset vaatimukset, kuten lasten lukumäärä tai tietty ikä, voivat olla ristiriidassa ihmisoikeuksien kanssa. Suomen lain mukaan ihminen nähdään riittävän kypsäksi viemään läpi sukupuolenkorjaus 18-vuotiaana, mutta sterilisaatio usein vasta 30-vuotiaana. Laissa on tältä osin räikeä ristiriita.

Milloin ihminen on kypsä sterilisaatioon?

Steriloimislain uudistamista pohti 1970- ja 80-lukujen taitteessa sukupuolikasvatustyöryhmä. Työryhmän mietinnössä on tuotu esiin niitä syitä, joiden perusteella sterilisaation ikäraja asetettiin 30 vuoteen vuonna 1985. Työryhmän mietinnön mukaan, jos henkilöllä on huollettavanaan kolme alaikäistä lasta tai jos hän on täyttänyt 30 vuotta "henkilön elämänolosuhteet yleensä ovat vakiintuneet ja hän on kypsä harkitsemaan itsenäisesti perheensä muodostukseen liittyviä kysymyksiä ja siten päättämään harkitusti myös steriloimisestaan". Mihin työryhmän esittämä henkilön kypsyys perustuu, ei käy mietinnöstä ilmi. Miksi juuri kolmen lapsen vanhempana oleminen automaattisesti kypsyttää henkilön riittävästi myös sterilisaatioon? Miksi henkilö olisi vasta 30-vuotiaana kypsä päättämään steriloimisestaan, mutta on mahdollisesti ollut jo monia vuosia aiemmin kypsä päättämään lasten hankinnasta? Koska kypsyys ei ole juridinen termi, tulisi lainsäädäntötyössä käytetyn kypsyysmääritelmän perustua esim. tutkimuksiin. Näin ei kuitenkaan näytä olleen.

Sterilisaatiota mainostetaan usein sopivana ehkäisymenetelmänä silloin, ”kun lapsiluku on täysi”. Kaikki eivät voi kuitenkaan saada sterilisaatiota halutessaan, vaikka kokisivat saavuttaneensa halutun lapsilukunsa silloin, kun se on 0, 1 tai 2 lasta. Näin ollen voidaan nähdä, että Suomessa on jo 18 vuoden ikäraja sterilisaatioon, paitsi terveille, omassa sukupuolessaan viihtyville 0-2 lasten vanhemmille.

Tasa-arvoa tulisi parantaa kohentamalla heikommassa asemassa olevien oikeuksia. Sterilisaation 18 vuoden ikäraja paitsi selkeyttäisi lakia, myös asettaisi kaikki henkilöt yhdenvertaiseen asemaan. Täysi-ikäisyys nimensäkin mukaisesti tarkoittaa sitä, että henkilö on kypsä päättämään itse omista asioistaan. Jos sterilisaation yleiseksi ikärajaksi asetettaisiin 25 vuotta, tulisi tämän saman ikärajan koskea tietysti kaikkia, mukaan lukien sukupuolenkorjaukseen hakeutuvia. Tämä kuitenkin tarkoittaisi selkeää huononnusta niille, jotka jo nykyisin voivat saada sterilisaation 18-vuotiaasta lähtien. Transsukupuoliset, kolmen lapsen vanhemmat tai ehkäisyongelmista kärsivät eivät saisi sterilisaatiota alle 25-vuotiaina. Jos taas ikäraja vain yhtenä lain ehdoista laskettaisiin 30 vuodesta 25 vuoteen, säilyisi 18 vuoden ikäraja edelleen yllä mainittujen ryhmien oikeutena. Silloin olisi kyseessä selvästi edelleen yhdenvertaisuusongelma - juuri sellainen, josta laissa tulisi pyrkiä pääsemään irti.

Milloin sterilisaatiota kadutaan?

Sterilisaatioiän laskemista halutaan usein vastustaa sillä perusteella, että toimenpidettä kaduttaisiin enemmän, kun se olisi mahdollista tehdä nuorempana. Nuorena steriloidut toki katuvat päätöstään useammin, mutta kuinka paljon ikä yksittäisenä tekijänä tosiaan vaikuttaa katumisriskiin, jos muut tekijät vakioitaisiin? Tästä ei ole olemassa suoraa tutkimusta, mutta hahmottelin ongelmaa joidenkin löytämieni tutkimusten perusteella.

Lähteinä on käytetty seuraavia tutkimuksia:
Regret among 547 Danish sterilized women
Regret after female sterilization. Review of the literature with a description of groups at risk
Profile of Danish women undergoing reversal of sterilization, 1978-1983
A comparison of definable traits in women requesting reversal of sterilization and women satisfied with sterilization
Female sterilization: can the woman who will seek reversal be identified prospectively?
Requesting information about and obtaining reversal after tubal sterilization: findings from the U.S. Collaborative Review of Sterilization
Poststerilization Regret: Findings From the United States Collaborative Review of Sterilization
Who asks for vasectomy reversal and why?


  Sterilisaation katuminen tai sterilisaation purkuun hakeutuminen on tutkimusten mukaan yleisintä seuraavissa tilanteissa (naisilla):

Parisuhteeseen liittyvät syyt

• sterilisaatiohetkellä avio-ongelmia (12,5 % katui), avio-ongelmat sterilisaation syynä
• päätöstä sterilisaatiosta ei tehty yhdessä puolison kanssa, puolison tuen puute
• alhainen avioitumisikä
• siviilisäädyn muutokset tai uusi partneri sterilisaation jälkeen

Lapsiin liittyvät syyt

• sterilisaatiohetkellä alle 1-vuotias lapsi (14,7 % katui)
• keskimääräistä enemmän lapsia
• keskimääräistä nuorempi ensisynnytysikä

Psykososiaaliset ja sosioekonomiset syyt

• sosiaalisten ryhmien ulkopuolella oleminen (17,0 %)
• ei ansiotyössä (10,0 %)
• psykiatrisia ongelmia ennen sterilisaatiota (25 prosentilla katujista)
• epävakaa psykososiaalinen asema: avio-ongelmia, yksinhuoltajuutta, ei-toivottuja raskauksia, huoltajuuden menettämistä ym.
• keskimääräistä huomattavasti alhaisempi koulutustaso, alempi sosioekonominen luokka

Sterilisaation toteuttamiseen liittyvät syyt

• katujat oli steriloitu nopeasti (keskim. 1 kk) pyyntönsä jälkeen verrattuna ei-katujiin (3 kk)
• tehty sterilisaatio samanaikaisesti toisen kirurgisen operaation kanssa (16,1 % katui)

Halu saada lapsi uudessa parisuhteessa oli suurin syy (90 %) purkuun hakeutumiselle.
Yksi prosentti steriloiduista naisista pyysi toimenpiteen purkua.

Lapsettomana steriloiduilla alle 30-vuotiailla naisilla katuminen on harvinaisempaa kuin synnyttäneillä. Lapsettomilla nuori ikä ei ole katumisen riskitekijä.

Eli...

Ehdottaisin siis joitakin parannuksia steriloimiskäytäntöihin ja esitutkimuksiin. Psykososiaalinen tilanne ja parisuhdetilanne voitaisiin kartoittaa tarkemmin, sterilisaatiolla olisi pakollinen pidempi harkinta-aika (vähintään 6 kk), nuorimman lapsen ikä tulisi olla vähintään 1 vuosi ja sterilointi tulisi suorittaa erillisenä toimenpiteenään.

Toteanpa vain, että mielestäni valtion ja lainsäädännön ei pitäisi holhota aikuisia ihmisiä. Ihmiset kun nyt saattavat muuttaa mieltänsä, ja voivat tehdä sen myös 30 vuotta täytettyään. Lainsäädännön ei tarvitse yrittää suojella ihmisiä joltakin mahdolliselta, kuvitteelliselta tulevaisuuden harmilta, koska paljon suurempi harmi voi olla läsnä tässä ja nyt: sterilisaatiota ei saa "alaikäisenä", vaikka olisi valmis maksamaan ja käymään läpi millaiset testit hyvänsä. Ainoat keinot alle 30-vuotiaalle ovat nykyään hankkia kolme lasta, mennä naimisiin kolmen lapsen vanhemman kanssa, muuttaa vakituisesti Ruotsiin tai hankkia todistus vakavasta psyykkisestä häiriöstä. Turhan kohtuutonta minusta.

Lopuksi vielä pikku vinkki niille, jotka haluavat hakeutua sterilisaatioon, mutta joilla on vaikeuksia saada lähetettä nykylainsäädännön puitteissa (!). Jos lääkäri kieltäytyy kirjoittamasta sterilisaatioon lähetettä, vaikka ehdot täyttyvät, niin lääkäri rikkoo lakia. Kannattaa lähetettä pyytämään mennessä tulostaa lakiteksti mukaan, perehtyä siihen, ja ilmoittaa lääkärille tietävänsä, että steriin on itsellä täysi oikeus. Lääkärin edelleen kieltäytyessä kannattaa kysyä hänen esimiehensä sekä potilasasiamiehen nimi. Esimies on se taho, jolle asiasta tulee ensimmäisenä valittaa. Jos tämä ei tuota tulosta, niin sitten valitetaan potilasasiamiehelle. Tai vaikka molemmille samaan aikaan. Kolmas paikka, johon voi näiden jälkeen olla yhteydessä, jos tulosta ei tapahdu, on paikallinen aluehallintovirasto. Yleensä kyllä jo pelkkä esimiehelle valittaminen auttaa saamaan lääkärin ruotuun ja kirjoittamaan lähetteen. Tämä on mielestäni parempi vaihtoehto kuin toiselle lääkärille meneminen, koska näin voidaan niskuroivia lääkäreitä opettaa toimimaan lain mukaisesti.

Eri toimenpiteet – eri ikärajat?

Aftonbladet julkaisi 15.5.2007 artikkelin Ruotsin sterilisaatioikärajan ongelmallisuudesta. Ruotsissahan ikäraja on 25, kun se Suomessa on 30. Olisiko meilläkin aika nostaa sama epäkohta esille, kun aihetta siihen on vielä enemmän?

Tässä suomennos koko Aftonbladetin artikkelista.

Eri toimenpiteet – eri ikärajat

25 sterilointiin – mutta vain 18 sukupuolenkorjaukseen

Alaikäraja steriloinnille on 25 vuotta, samanaikaisesti kun esimerkiksi sukupuolenkorjaus voidaan tehdä 18-vuotiaana.

Kun täytät 18 vuotta, saat oikeuden päättää lähes kaikesta itse. Voit äänestää ja liittyä armeijaan, tehdä sopimuksia ja tulla pääministeriksi, sekä tehdä päätöksiä leikkauksista ja lääketieteellisestä käsittelystä.

On kuitenkin yksi poikkeus, jossa oikeutta päättää omasta ruumiistaan on odotettava. Saadakseen sterilisaation on sekä naisten että miesten oltava 25-vuotiaita.

Lain esitöiden mukaan tietoisen sterilisaatiopäätöksen tekeminen vaatii tietyn henkisen, emotionaalisen ja seksuaalisen kypsyyden. Voidakseen viedä läpi sukupuolenkorjauksen – joka sisältää myös steriloinnin – nähdään henkilö kuitenkin riittävän kypsäksi hänen täytettyään 18 vuotta.

Ongelmallista

Anna Kaldal on oikeustieteen tutkija Tukholman yliopistosta. Hän huomauttaa, että kypsyys ei ole juridinen käsite, mutta ero käytössä kuitenkin osoittaa lain tiettyä epäjohdonmukaisuutta.

- On ongelmallista, että niin läheisille oikeudellisille alueille, kuin sukupuolenkorjaus ja sterilisaatio, on eri ikärajat. Tutkimukset sterilisaatiota varten ovat lyhyemmät kuin sukupuolenkorjausta varten, minkä pitäisi tarkoittaa, että sterilointi nähdään yksinkertaisempana toimenpiteenä. Siksi on kummallista, että ikäraja on korkeampi, hän sanoo.
- Lakeja ei laadittu samanaikaisesti, ja luultavasti eri arviointien taustalla on muita arvostuksia – moraalisia, taloudellisia ja poliittisia.

Vapaaehtoisesta lapsettomuudesta ei keskusteltu

Erika Alm on väitellyt tohtoriksi Göteborgin yliopistossa tutkielmallaan 1960- ja 1970-luvun selvityksistä, jotka johtivat abortti-, sterilointi- ja sukupuolenkorjauslakeihin. Silloin keskustelu käsitteli pääasiassa sen välttämistä, että ihmiset tekisivät päätöksiä, joita he myöhemmin katuisivat.

- Tutkijat puhuivat, että ihmiset eivät olisi "perheenmuodostusiässä", ja lähtivät siitä, että kaikki haluavat lapsia. Mahdollisuudesta, että joku ei lainkaan halua lapsia, ei keskusteltu, hän sanoo.

- Laki on vanhentunut ja se on tarkistettava, ja uskon, että se tapahtuu pian. En voi ajatella mitään muuta, jatkaa Erika Alm.

Tämä on sterilisaatio:
Sterilointi tarkoittaa sitä, että lääketieteellisesti "pysyvästi poistetaan lisääntymiskyky."

Miehen steriloinnissa leikataan tai poltetaan siemenjohtimet, jotta siemensyöksy ei sisällä siittiöitä.

Naisen steriloinnissa poltetaan, leikataan tai sidotaan munanjohtimet, jotta munasolut eivät pääse kohtuun. Tämä tehdään tähystyskirurgialla paikallispuudutuksessa tai nukutuksessa.

Uudemmassa menetelmässä, Essuressa, mennään vaginan kautta ja asetetaan mikroimplantit munanjohtimiin, jossa ne muodostavat munasolujen etenemisen estävän arpikudoksen.

Näin laki toimii:
Steriloimislaki nykymuodossaan tuli voimaan vuonna 1975.

Ruotsin kansalainen tai Ruotsissa vakituisesti asuva voi vaatia sterilisaatiota, ja voi valittaa Sosiaalihallitukselle jos sterilisaatio evätään.

Poikkeus ikärajaan tehdään vakavista lääketieteellisistä tai geneettisistä syistä, tai päätöksellä sukupuolenkorjauksesta nykyisen lainsäädännön mukaan. Silloin ikäraja on 18 vuotta.

Lain mukaan hakijaa on informoitava päätöksen sisällöstä ja seurauksista. Käytännön mukaan päätöksestä on keskusteltava myös kuraattorin kanssa.

YK:n ihmisoikeuskomitea näkee, että sterilisaation erilaiset vaatimukset, kuten lasten lukumäärä tai tietty ikä, voivat olla ristiriidassa ihmisoikeuksien kanssa.